Tässä tulee osa 3! Kiitos edellisen osan kommenteista ja rakentavasta palautteestakin!
Desiree seisoi altaan reunalla kun yhtäkkiä joku halasi häntä lujasti. Desiree ei tuntenut miestä entuudestaan mutta antoi hänen kietoa vahvat käsivartensa ympärilleen.
"Ehkä sinun ei kannattaisi hypätä. Mitä nuori ja kaunis nainen muutenkaan tekee yksin uima-altaalla tähän aikaan yöstä?" mies kysyi ja aisti kuinka Desiree vapisi hänen sylissään kuin haavan lehti.
"Minä... minä vain haukkasin raitista ilmaa. Mutta kuka sinä olet?" Desiree kysyi ja tuijotteli tuntemattoman miehen silmiin.
"Olen Hank." mies totesi ja vilkaisi sitten Desireen vatsaa.
"Ai mutta, ethän sinä olekaan yksin!" Hank naureskeli ja innostui omatoimisesti tunnustelemaan Desireen vauvamahaa.
Desireetäkin hymyilytti. Joku oli oikeasti kiinnostunut hänestä ja vauvasta.
"Mitä jos minä veisin sinut kotiisi? Alkaa olla jo aika myöhä..." Hank ehdotti.
Desiree kuitenkin kieltäytyi ja väitti asuvansa ihan lähellä, joten kävelymatka taittuisi nopeasti.
Desiree lähtikin kävelemään kotiinsa. Hän todella tarvitsi raitista ilmaa. Ja miettimisaikaa. Oliko kuolema todella se ratkaisu, jonka Desiree tarvitsi? Jos Hank ei olisi ilmestynyt Desiree makaisi nyt altaan pohjalla eikä pian omassa sängyssään. Desiree päätti antaa elämälle vielä yhden mahdollisuuden. Ehkä hän ei kuolisikaan vielä tänä yönä.
Desiree kuitenkin totesi että ehkä hän ei suuresti nauttinut yksinolosta juuri nyt, joten hän ohitti kotitalonsa ja suuntasi suoraan naapuriin.
Jamie oli iloinen saadessaan Desireen pitkästä aikaa vieraakseen, vaikkakin keskellä yötä. Sairaanhoitajana Jamie myös jaksoi intoilla Desireen mallikkaasti kasvaneesta vatsasta.
"Ties vaikka tulisi kaksoset!" Jamie intoili.
Desiree oli juuri toteamassa että yhdessäkin lapsessa olisi liikaa kun hänen koko vartalooan viilsi ja kipu sai Desireen tarttumaan vatsaansa kaksin käsin. Synnytys oli alkanut. Desiree oli miltein varma että kohta hänen elämänsä pyörisi filminauhana silmien edessä, niin kuin kerrotaan.
Desireen kauhuksi Jamie alkoi panikoimaan enemmän kuin Desiree itse. Desireen pyynnöistä huolimatta Jamie ei tuntunut olevan siinä mielentilassa että olisi kyennyt heittämään Desireen sairaalaan autollaan.
Desiree kirosi mielessään miten vain hänelle saattoi käydä näin, mutta kun seuraava supistus vihlaisi hänen kehoaan, hän tajusi että sairaalaan olisi päästävä vaikka omin jaloin.
Synnytys ei ollut kovin vaikea. Jo parin tunnin kuluttua Desiree oli lähdössä sairaalasta pieni vauva sylissään. Vauva sai nimekseen Placido Tourette ja hänen luonteenpiirteensä ovat virtuoosi ja kömpelys. Desiree käveli raskain askelin. Höyhenenkevyt lapsi hänen käsivarsillaan tuntui painavan kymmeniä kiloja. Tuota taakkaa Desiree saisi kanniskella seuraavat 18 vuotta. Jos ei käsivarsillaan niin ainakin sydämellään.
Desireen olotila ei lainkaan helpottunut kun hän astui omaan olohuoneeseensa. Hänen oma itsenäinen kotinsa tuntui yht´äkkiä joltakin asuntolalta. Hänellä oli pirullinen alivuokralainen asunnossaan. Asunto missä Desiree oli saanut elää elämäänsä juuri niin kuin oli halunnut, minne hän oli saanut tuoda kenet halusi ja missä hän oli saanut mennä ja tulla miten halusi, muuttuikin nyt lastentarhaksi. Ja Desiree muuttui lapsenvahdiksi.
Desiree laski pienokaisen kehtoon, joka oli sijoitettu juuri valmistuneeseen lastenhuoneeseen. Senkin rakentamiseen ja sisustamiseen oli huvennut melkoinen summa Desireen pienestä omaisuudesta.
Lapsi ei onneksi ruvennut heti itkemään kohtaloaan, vaan päästi Desireenkin miltei saman tien nukkumaan. Desiree sai vanhan pitsiyöpaitansa jälleen kiskotuksi ylleen ja kömpi sitten lakanoihinsa. Hän koetti ummistaa silmänsä elämältään, joka tuntui juuri nyt ylitsepääsemättömän raskaalta.
Aamulla Placido kuitenkin ilmoitteli itsestään ja sen sijaan että Desiree olisi mennyt keittiöön vohvelien pariin leikkimään hengellään, ensimmäinen asia aamulla olikin käydä hoivaamassa vauvaa. Desireen otteet olivat aluksi hyvin kömpelöt. Hän tuskin koskaan oli edes koskenut noin pieneen olentoon.
Vauvanhoidon jälkeen oli aika huolehtia myös puutarhasta joka oli Desireen seikkailujen myötä jäänyt viimeaikoina hiukan retuperälle. Desiree puheli kasveille ja yritti hoivata niitä parhaansa mukaan. Desiree jopa paljasti kasveille rakastavansa enemmän niitä kuin poikaansa. Tai siis sitä lasta joka nukkui Desireen talossa. Desiree ei nimittäin suostunut sanomaan että lapsi oli hänen.
Kaiken tämän jälkeen Desiree puki vanhat arkivaatteensa ja tarttui sanomalehteen. Oliko sekin jokin äitiyden mukanaan tuoma juttu. Että nyt oltkiinkin jo niin aikuisia että lueskeltiin sanomalehteä. Desiree selaili sivuja ja silmäili otsikoita hajamielisesti. Miksi häntä loppujen lopuksi edes kiinnosti että Kiljusen rouvan kissa oli juuttunut puuhun kolmatta kertaa tällä viikolla?
Todellisuus oli että Nickin kuolema oli saanut Desireen syynäämään otsikot. Tuntui kuitenkin että Nick oli vaipunut unholaan eikä kukaan ollut kiinnostunut ottamaan selvää mitä hänelle todellisuudessa tapahtui. Tai sitten Desiree vain oli onnistunut niin hyvin että kenelläkään ei ollut kuolemasta materiaalia jota levitellä sanomalehtien sivuilla.
Desiree ei ollut kovin äitityyppiä vaan ravasi ulkona yhtenään. Tuo nilviäinen ei pilaisi hänen nuoruuttaan. Tänäkin iltana Desiree oli saanut kutsun Jamien järjestämiin kemuihin eikä aikonut jättää niitä välistä. Kotirouvan elämä ei sopinut kaikille.
Desireen saapuessa juhliin häntä odotti yllätys. Keskellä Jamien olohuonetta seisoi Hank! Desiree ei ollut tiennyt että Jamie oli myös Hankin ystävä.
"Hank! Onpa ihana nähdä sinua täällä." Desiree huudahti.
Hanke ei ollut aluksi tunnistaa raskauden jälkeen normaaleihin mittoihinsa palannutta Desireetä, mutta tunnistaessan naisen hän kietoi käsivartensa tämän ympärille ihan niin kuin uima-altaalla aikoinaan.
"Mutta Desiree. Onpa ihanaa nähdä sinuakin! Minä olinkin silloin vähän huolissani sinusta kun viimeksi tapasimme. Onhan sinulla nyt kaikki hyvin?" Hank höpisi.
Desireellä ja Hankilla oli koko illan hauskaa kahdestaan. Desiree kertoili kuinka oli synnyttänyt terveen poikalapsen, mutta kuinka äitiys ei oikein sopinut hänelle. Illan aikana Desireen ja Hankin välit lähenivät kovastikin.
Illan kääntyessä loppupuolelle Desiree rohkeana ja itsevarmana naisena muiskautti suukon Hankin huulille.
"Kiitos kaikesta!" Desiree henkäisi miehen korvaan.
Hank hymyili: "Ilo oli kokonaan minun puolellani.Voit olla varma että kuulet minusta vielä."
Desireen saapuessa pikkutunneilla kotiin lapsenvahti istui sohvalla sen näköisenä että voisi minä hetkenä hyvänsä urvahtaa unten maille. Desiree päästi tyttöraukan kotiinsa ja otti jälleen vahtivuoron itselleen.
Desireen ja Hankin pikku kuhertelu oli edennyt sille tasolle että Hank sulloi joitakin omia vaatteitaan pysyvästi Desireen lipastoon. Desiree hehkui onnesta kun tuo mies halusi asettua osaksi Desireen elämää vauvasta huolimatta.
Hank on luonteenpiirteiltään loistava suutelija, ulkoilmasim, sitoutumispelkoinen, karismaattinen ja lipevä. Hankin on ammatti on poliisi.
Kuten todettu, Placido ei tuntunut Hankia haittaavan. Mies tuli uskomattoman hyvin toimeen Desireen lapsen kanssa. Hank oli päättänyt haluta Desireen ja silloin hänen täytyisi suostua ottamaan koko paketti, myös kaikki Desireen varjopuolet mukaan lukien Placido.
Ja pian olikin Placidon aika viettää ensimmäisiä syntymäpäiviään. Desiree tiesi että tulossa oli paljon pakollista puuhastelua taaperon kanssa, mutta riemuitsi että hänen ei tarvitsisi selvitä siitä kaikesta yksin. Hank vietti suurimman osan ajastaan Desireen nurkissa ja vaikka Desiree ei erityisen perhekeskeinen ollutkaan, hänestä tuntui että nyt hänellä oli perhe jossa hän voisi hetkittäin olla jopa melkein onnellinen. (Pahoittelut puhekuplasta joka vielä jostain syystä on tuohon jäänyt. Se on kuitenkin tämän osan ja muutenkin koko tarinan viimeinen.)
'
Ja tässäpä taaperoksi varttunut Placido, joka muistuttaa huomattavasti isäänsä jo taaperoiässä.
Desiree ja Hank nautiskelivat täytekakusta kuin ketkä tahansa vanhemmat. Toisinaan kaikki tuntui olevan ihan hyvin.
Desireetä kauhistutti miten hän näki Placidossa päivä päivältä enemmän vain Nickin. Placidon vaativissa sinisenharmaissa silmissä oli sama paino ja kylmyys kuin isänsä silmissä oli aikanaan ollut. Ja Placidon hiuksetkin olivat täsmälleen samansävyiset kuin isällään. Desiree yritti kuitenkin suorittaa äidin velvollisuuksiaan ja opetti Placidoa mm. kävelemään.
Hank osallistui myös omalta osaltaan. Nyt kun talossa hääri myös mies, Desireen ei enää tarvinnut kajota niihin "likaisiin" tai "miehekkäisiin" tehtäviin kuten vessanpöntön tukoksen aukaiseminen.
Kaikista arjen kiireistä huolimatta nuorella parilla oli aikaa myös toisilleen. Nämä hetket olivat niitä joiden vuoksi Hank viitsi ahertaa Desireen eteen. Ahertaa että saisi jonakin iltana vetää rakastamansa naisen lähelleen ja suojella tätä pimeältä maailmaltaan. Sinä iltana tunnelma kuitenkin kiristyi.
"Desiree. Olen vähän miettinyt että meillähän on Placido, mutta minusta olisi mukavaa jos minulla olisi ihan oma lapsi. Ei jonkun toisen miehen lapsi josta minä suostun sinun mieliksesi huolehtimaan. Ihan oma lapsi." Hank toisteli.
Desiree kavahti järkyttyneenä kauemmas. Olisihan se pitänyt arvata. Hank saisi haluta mitä lystää, mutta Desireestä ei mitään tuplamammaa tulisi.
Desiree laukaisi ajatuksensa myös ääneen: "Minä en halua lasta. Minulla on Placido ja minä en Nickin jälkeen vihaa mitään niin paljon kuin äitiyttä."
"Minä huolehdin sinusta ja lapsestasi. Minä ansaitsen elannon tähän talouteen. Oma lapsi on vähin mitä minä ansaitsen kaikesta tästä, Desiree. En minä aio haaskata elämääni kanssasi, jos ei siitä saa mitään takaisin." Hank murahti.
"En minäkään anna yhdenkään miehen tai yhdenkään lapsen sotkea minun elämänpolkuani. Lapset eivät kuulu minun suunnitelmaani enkä minä niitä sinun mieliksesi tee." Desiree sanoi painokkaammin.
Hank katseli Desireetä pitkään kunnes hän suuteli tätä. Tämä nainen ei saanut päästä karkuun. Desiree yritti pysyä lujana ja estellä, mutta sanat takertuivat kurkkuun eikä hän voinut kuin vastata miehen suudelmaan. Minkä hän sille mahtoi että tapojensa vastaisesti taisi oikeasti rakastaa Hankia.
Samaan aikaan viereisessä huoneessa Placido puuhasteli tyytyväisenä omia juttujaan.Talon suuret iIkkunat alkoivat huurustua öisin, talvi oli tulossa Sunset Valleyhin.
Desiree kyllä yritti parhaansa mukaan olla se kodin hengetär...
...Mutta letutkin paloivat pohjaan kerta toisensa jälkeen. Desireen epäonninen luonteenpiirre näyttäytyi useinkin naisen arjessa.
Desiree ei kuitenkaan heittänyt "hiukan kärvähtänyttä" ruokaa pois vaan söi sen mukisematta. Köyhissä oloissa elettyään hän osasi arvostaa ruokaa laadusta riippumatta. Laatu ei kuitenkaan ollut ilmeisen hyvä sillä Desiree kirmasi iltapäivällä pihalle oksentamaan.
Huono olo meni nopeasti ohi ja Desiree pystyi heti palaamaan arkiaskareisiinsa. Hän opettaisi Placidoa vielä pottailemaan ja hyvinkin pian edessä häämöttäisi onnellinen töihin paluu ja kotiäitiyden taakse jättäminen. Vaikka Placidon isä oli mitä oli, Placido oli suhteellisen helppo lapsi; ei valvottanut öisin ja oppi nopeasti. Vaativa hän kyllä osasi olla ja Desiree tiesikin jo että varttuessaan tuosta pojasta tulisi kunnianhimoinen ja hän tulisi saavuttamaan jotain suurta.
Juuri kun Desiree oli ehtinyt haaveilla töihin paluusta hän alkoi havaita samoja, pahaa enteileviä merkkejä kuin muutama vuosi sitten. Hän oli kaikesta huolimatta jonakin epäonnisena iltana tullut raskaaksi. Desiree veti kiukusta kihisten vanhan äitiysvaatteen ylleen ja meni ensimmäiseksi kertomaan asiasta töistä palanneelle Hankille.
"Minä olen raskaana." Desiree änkytti.
Hank ei Desireen yllätykseksi vastannut juuta eikä jaata vaan kiskaisi Desireen intohimoiseen suudelmaan. Hank toivoi omaa, biologista lasta enemmän kuin mitään maailmassa ja nyt hänen suurin toiveensa oli käymässä toteen. Pikkuhiljaa hymy hiipi Desireenkin huulille. Ehkä lapsi ei loppujen lopuksi maailmaa kaataisikaan. Kun lapsi oli hänen ja Hankin, ei Desireellä olisi mitään syytä vihata lasta. Kaikki tuntui sinä hetkenä, tuossa pienessä olohuoneessa, siinä hetkessä olevan niin kovin hyvin...
Desireen pieni talo olisi käynyt neljälle hengelle turhan ahtaaksi joten Nickin perintörahojen, Desireen säästöjen ja Hankin omaisuuden turvin perheelle rakennettiin uusi talo:
(pahoittelen petaamatonta sänkyä ja päälle jäänyttä ruudukkoa)
Siinä oli se osa! Tämä oli omasta mielestäni tapahtumien osalta melko harmaa, mutta kyllä simien täytyy sitä normaalia elämääkin kaiketi jossain vaiheessa viettää...Ensi osassa kuitenkin tapahtuu taas.
Jatkuuko Tourettejen perheonni vai astuuko kohtalo taas peliin? Tuleeko Desireen ja Hankin suhde kestämään? Millaisena arki jatkuu lapsiperheessä? Kommentteja toivoisin, sana on erittäin vapaa! :)
Kommentit