LC Tourette löytyy nyt siis tästä osoitteesta:

http://lctourette.blogspot.fi/

Oli kulunut muutama kuukausi Desireen pidätyksestä. Elämä Tourettejen talossa tuntui pysähtyneen. Jos heillä olisi ollut seinäkello, sekin olisi varmasti pysähtynyt. Hank yritti joka päivä nousta sängystä jaksamaan yksinhuoltajaisän arkea. Jos hän ylipäätään oli nukkunut voidakseen nousta. Hän nimittäin usein jämähti sohvalle selittämätön ilme kasvoillaan murehtimaaan milloin mitäkin arkisia pikkuasioita. Hankilla oli juuri ja juuri energiaa pitää välttämätöntä huolta tyttärestään Penelopesta. Ennen niin energinen mies, joka laittoi ruokaa oli tilannut useana iltana peräkkäin pitsaa. Mies joka oli ennen siivonnut koko talon antoi nyt kaiken levähtää. Mies, jolle tytär oli ollut tärkeintä maailmassa kohteli nyt häntäkin väsyneesti. Hän oli kovin väsynyt.

Hankin paras ystävä, Blair hääräili talossa ja yritti auttaa aina kun mahdollista. Hankin tilattua liian monena iltana pitsaa perheelleen, oli Blair päättänyt kokata Hankin jääkaapin täyteen kotiruokaa. Hän myös hoiti lapsia aina kun ehti, että Hank saisi levättyä. Vaikka ei Hank muuta enää tehnytkään kuin levännyt ja silti hän oli aina vaan väsynyt.

"Ehkä sinä tarvitsisit jotain muuta kuin ruuanlaittoapua..." Blair totesi istahtaen Hankin viereen sohvalle,

Hank nosti päätään ja keräsi jalkansa sohvalle kuin teinityttö, joka on valmina kuiskuttelemaan parhaan kaverinsa kanssa. "Niin kuin mitä? Jotain terapiaako? Ei minulla ensinnäkään ole varaa sellaiseen, hyvä kun saan itseni ja lapseni elätettyä." Hank totesi apeana.

"Niin no..." Blair aloitti.

"... riippuu vähän terapian laadusta. Minä en esimerkiksi maksa mitään. Mitä jos minä pitäisin sinulle vähän terapiaa tuolla makuuhuoneen puolella...?" Blair kuiskasi Hankin korvaan ja yritti hivuttautua lähemmäs.

"Blair! Hank karjaisi ja tempautui irti naisen otteesta. "Minä en todellakaan halua uutta naista, enkä varsinkaan sinua, parasta ystävääni! Parempi että pysyt vain siinä ruuanlaitossa, olen siitä hyvin kiitollinen!" Hank sanoi kiihtyneenä.

Blair nousi nöyryytettynä sohvalta ja lähti tuhisten ja mutisten, niskojaan nakellen kävelemään eteiseen.

"Pidä ruuanlaittosi, minä en ole mikään orja, joka vaan kokkaa herralle, kun herralle sopii eikä saa siitä mitään takaisin. Saat tästä lähtien pärjätä ihan yksiksesi. Kiittämätön." Blair sähisi ja poistui ovet paukkuen.

Hank keräsi itsensä sohvalta ja tarttui taikinakulhoon. Kyllä hän nyt yhdet vohvelit pyöräyttäisi ilman Blairiakin. Hank ei ymmärtänyt miten joku saattoi tulkita ihmisen niin väärin. Hank oli tuntenut Blairin kohta kaksikymmentä vuotta ja he olivat ihan alusta asti olleet vain ystäviä. Ja nyt Blair kehtasi esittää jotain tuollaista. Kylmät väree ravistelivat Hankia.

Penelope ei pahemmin murehtinut äitinsä lähtöä. Ei hän osannut. Tyttö joutui tosin kehittelemään leikkejään yksin, koska Hankilla riitti hänelle vähemmän aikaa ja energiaa mitä silloin kun Desiree oli ollut kotona.

Mutta kyllä Hank parhaansa teki. Hän tiesi, ettei voinut skipata isän velvollisuuksiaan vain koska suri Desireen lähtöä. Sitä paitsi nyt Penelope tarvitsi jonkun turvallisen ja pysyvän aikuisen vielä enemmän. Hank ei halunnut että tyttöraukka joutuisi kasvaamaan tuntien, että häneltä puuttuu jotain oleellista. Vaikka totuushan oli, että kyllähän häneltä puuttui; äiti.

Ei Placidokaan pahemmin mieltään osoittanut. Hän pysytteli huoneessaan ja maalaili. Ihan niin kuin oli tehnyt ennen Desireen lähtöäkin. Ei tämä elämänmuutos häntä paljoa hetkauttanut. Ei Desiree koskaan hänelle äiti ollut halunnut olla, joten ei Placido käytännössä menettänyt mitään. Ei hän voinut menettää äitiä, joka ei ollut hänelle äiti.

Saman päivän iltana, kun Blair lähti, Hank hakeutui Sunset Valleyn ainoaan baariin. Melkoinen räkälähän se oli, mutta kyllä sieltä juomia sai. Ei Hank mikään alkoholisti ollut ja oli erittäin tietoinen, ettei aikonut sellaiseksi myöskään tulla. Hän vain kaipasi hetken poissa kotoa. Hetken jossain muualla kuin siinä talossa, jossa hänellä vielä joskus oli ollut suhteellisen onnellinen perhe. Siinä talossa, jossa kaikki oli sitten särkynyt.

Hank tilasi vielä toisen juoman. Hän ei oikein osannut tulkita baarimikon reaktiota. Toisaalta nainen taisi olla tyytyväinen että edes yksi ihminen oli tullut sinä iltana availemaan lompakkoaan, mutta toisaalta ehkä tuo nainen ei olisi yhtä ihmistä varten jaksanut yömyöhään baarissa notkua. Olisi varmasti kömpinyt omaan sänkyynsä, kenties rakkaansa viereen. Hank tarttui juomaan ja sivuutti ajatuksensa. Hänellä ei ollut enää rakasta, jonka viereen kömpiä.

Sillä välin kun Hank istui sisällä baarissa pohtimassa kaikkea maan ja taivaan välillä ja lipittelemässä juomaansa, kaarsi baarin pihaan toinenkin auto. Se rämisi ja jarrut kirskuivat, mutta ilmestys, joka autosta sitten nousi ei sopinut lainkaan tuohon rähjäiseen kuvaan.

Nainen asteli sisään. Ei. Hän purjehti sisään ja heittäytyi rennosti baarijakkaralle. Hank uskaltautui vilkaisemaan tuota naista, mutta tajusi että olikin erehtynyt tuijottamaan liian pitkäksi aikaa ja käänsi posket hehkuen päänsä pois.

Nainen istui pitkään hiljaa ja joi hänkin yhden drinkin, ennen kuin suoristautui tuolissa ja avasi suunsa.

"Kyllä minä näin, että sinä tuijotit minua äsken." hän sanoi siirappisella äänellä.

Hank ei vastannut mitään, ei vilkaissutkaan naiseen päin ja teeskenteli käsittävänsä että nainen puhuttelee jotain toista. Vaikka eihän baarissa naisen ja Hankin lisäksi ollut kuin baarimikko. Niinpä nainen nousi. Sulavasti, tuoli ei kolissut eivätkä hänen askeleensa horjuneet alkoholin vaikutuksesta.

Nainen asettui keimailevasti seisomaan Hankin nenän eteen ja antoi Hankin katseen vaeltaa päästä varpaisiin.

"Noin hyvännäköisiin miehiin harvoin törmää tällaisessa räkälässä. Kuka sinä olet?" nainen kysyi.

"Hank." Hank kakelteli.

Hän ponnistautui ylöstuolilta. Epäsulavasti, kömpelösti tuolti kolisten ja askeleet horjuen. Hank oli kitannut sen illan aikana ehkä muutaman drinkin ylimääräistä ja hän tunsi nyt kuinka päässä heitti. Todellisuudentaju sumentui, naisen parfyymi huumasi hänet. Nainen kihersi.

"Olet vissiin ottanut muutaman liikaa." hänkin totesi.

"Se olisi sulkemisaika. Alkaakaahan häippästä." baarimikko huikkasi närkästyneenä tiskin takaa. Tyypillisiä humalaisten rakkaustarinoita, jotka kariutuivat seuraaavana aamuna samaan tahtiin kun pää selvisi ja silmissä kirkastui, mitä olikaan viime yönä raahannut sänkyynsä.

"No miten on, Hank, noin vetävällä miehellä on varmasti jo joku, joka nukkuu ensi yönä vieressä?" nainen kysyi vihjailevaan sävyyn.

"E-ei itseasiassa." Hank soperteli. Jossakin syvällä hän tunsi vihlaisun muistaessaan Desireen, mutta hänen päässään pyöri niin villi väkkärä ja silmissä välkkyi, että hän ei tajunnut estellä naista joka tarjoutui pitämään hänelle seuraa sinä yönä.

Ja niin kaksikko lipui ensin baarin ovista ulos ja sulloutui sitten autoon. Hank nuokkui etupenkissä. Auto joka tärisi ja tuntui hajoavan liitoksistaan millä hetkellä hyvänsä sai hänen sisällään vellomaan, mutta jokin hienoinen varoituskello hänen sisällään kilisi, että näin upean naisen autoon ei sopisi oksentaa. Vaikka auto ei aivan samaa tasoa naisen kanssa ollutkaan, mutta ei Hank niin pitkälle osannut siinä tilassa ajatella.

Nainen oli oma-aloitteinen ja kulki jo edeltä sisälle taloon.

"Kiva koti!" hän huikkasi Hankin vasta kompuroidessa perässä. "Kyllä täällä naisen kädenjälki näkyy." nainen mutisi, mutta ei antanut sen häiritä. Niin kauan kun hän ei löytäisi sitä naista samasta sängystä Hankin kanssa, häntä ei kiinnostaisi kuka täällä majaili tai oli kenties joskus majaillut. "Onko makuuhuone yläkerrassa?" hän vielä kysyi ja kun Hank mutisi jotain myöntävää, nainen oikaisi jo edeltä ylös.

Ja niin Hank päätyi viettämään sen yön tuon salaperäisen naisen kanssa, vaikka oli vasta aamulla torjunut Blairin väittäen, että hän ei uutta naista huolisi. Mutta tämä nainen oli täysin eri asia. Ja humala varsinkin oli hyvinkin eri asia.

Aamu valkeni Sunset Valleyssa ja Hank raotteli kirveleviä silmiään. Hank retkotti selällään kunnes huomasi naisen makaavan jalkopäädyssä. Aluksi hän näki naisessa Desireen ja oli jo alkamassa änkyttää miten ihmeessä Desiree saattoi olla nyt siinä, vai oliko hän ylipäätään koskaan lähtenytkään. Oliko Hank vain nähnyt painajaisen ja nyt herännyt siitä. Mutta sitten hänen katseensa selkeytyi ja hän pystyi varmasti toteamaan, että tuo ei hänen Desireensä ollut. Hank ponnahti istuma-asentoon ja katseli naista.

"Kuka hitto sinä olet ja mitä varten olet minun sängyssäni?" hän kysyi.

"Nimeni on Kate Pistachio, mutta se tuskin sanoo sinulle mitään." nainen vastasi rauhallisesti.

Hank nousi ylös sängystä ja Kate teki samoin, kuin peilikuva.

"No, Kate, en todellakaan ymmärrä miten sinä onnistuit keplottelemaan itsesi minun sänkyyni, mutta nyt saat lähteä joka tapauksessa." Hank totesi viileästi. Kate yritti hipaista hänen poskeaan.

"Älä nyt, Hank. Sinä et varmaankaan muista, mutta meillä oli uskomaton yö." Kate lirkutti, mutta Hank työnsi hänen kätensä pois ja sivuutti hänen katseensa.

"En toista kolmatta kertaa. Lähde. Älä tule takaisin. Älä soittele. Jos sinulla oli kivaa viime yönä, niin hyvä. Mutta nyt se on ohi eikä toistu. Lähde, ole hyvä." Hank sanoi nyt jämäkämmin ja osoitti portaisiin. Kate näytti järkyttyneeltä ja yritti vielä sopertaa jotain, mutta Hank vilkaisi häntä tuimasti ja nainen luikki vähin äänin tiehensä.

Placido oli Hankin touhuista autuaan tietämätön ja polki hyväntuulisena kouluun.

Hyväntuulisena hän myös palasi sieltä, sillä hän oli saanut ensimmäisen oikean kaverinsa. Tämä neito viihtyi ilmeisen hyvin Placidon seurassa sillä hän lähti kotiinsa vasta iltamyöhällä. Placido oli koko elämänsä ajan vain tottunut elämään yksinäisenä eikä hän ollut osannut kuvitella miten hyvältä kaverin löytäminen saattoi tuntua.

Hank sen sijaan ei ollut hyväntuulista nähnytkään. Häntä vaivasi se nainen, joka oli aamulla häpeissään hipsinyt tiehensä. Hank ajatteli soittavansa hänelle ja pahoittelevansa, mutta tajusi sitten että eihän hän ollut missään vaiheessa pyytänyt naisen, siis Katen, puhelinnumeroa. Sen sijaan koko Sunset Valleyn naiskunta kiljuvista teinitytöistä sukkia kutoviin eläkeläismuoreihin lähetteli niin ikään sinkuksi jääneelle Hankille treffipyyntöjä.

Sinä iltana Hankista tuntui, että hänen kotitalonsa seinät kaatuivat päälle ja sen sijaan, että hän olisi paennut ahdistusta baariin ja huuhdellut murheet kurkusta alas, hän lähtikin yömyöhällä puistoon haukkaamaan raitista ilmaa.Vaikka oli leppeä kesäpäivä ja kesäriehakin parhaillaan kaupungissa, ei puistossa ollut ketään. Läheisestä ravintolasta kaikui tasaista puheensorinaa ja viulumusiikkia, mutta puisto oli autio. Hankin olo muuttui heti paljon seesteisemmäksi hänen harhaillessaan hiljaisessa puistossa.

Hank ei kuitenkaan kauaa ehtinyt ihastella hetken kauneutta, kun hänen takaansa huudettiin hänen nimeään. Ääni oli kutakuinkin tuttu, mutta silti Hank ei osannut yhdistää kenen ääni se oli. Nainen käveli ripein askelin lähemmäs.

"Hank." nainen henkäisi. "Minä halusin vain pahoitella sitä eilistä. Ei olisi pitänyt iskeä siinä kunnossa ollutta miestä..." nainen mutisi ja hieraisi niskaansa. Hän ei katsonut Hankia silmiin.

Kun Hank ei vastannut mitään Kate uskalsi nostaa katseensa ja hymyili vienosti.

"Minusta olisi hienoa jos voisimme vielä tavata. Tai olla vaikka ihan ystäviä." Kate sanoi Hankille jo tutulla, pehmeällä äänellä.

"Itseasiassa minunkin pitää sanoa, että olen todella pahoillani käytöksestäni. Olin aika tyly aamulla." Hank sanoi.

"Mekö siis voimme olla... ystäviä?" Kate kysyi ujosti.

Hank nyökkäi ja Kate jatkoi hymyilemistään. Kaksikko halasi vielä sovinnon merkiksi.

Seuraavana aamuna Hank kiskoi itsensä ylös sängystä ja ilokseen saikin huomata, että makasi sängyssään yksin. Tai no, olisihan Desiree siinä vieressä näyttänyt erityisen hyvältä, mutta ainakaan Hank ei ollut taas raahannut jotain tuntematonta naista kotiinsa yöksi. Nyt kun asiat Katen kanssa oli selvitetty, Hank keskittyisi vain ja ainoastaan olemaan isä tyttärelleen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt opettaa tytärtään puhumaan kauaakaan, kun ovikello soi.

Hank nousi lattialta ja hämmästyi nähdessään ikkunan läpi, että kuistilla seisoi Kate. Sekunnin murto-osan verran Hank mietti olisiko järkevää päästää naista sisälle, mutta toisaalta; hehän olivat nyt ystäviä ja ystävät kyläilivät toistensa luona,

Kate syöksyi saman tien halaamaan Hankia. Hank ei muistellut halailleensa kovin paljoa Blairin kanssa ja hän oli sentään Hankin paras ystävä, mutta kai halailukin oli ihan luonnollinen osa ystävyyttä. Vaikka Hank ei ollutkaan saanut vielä edes vaatteita päälleen...

Hank irtautui naisen rutistuksesta ja avasi suunsa: "Mitäs sinä täällä?"

"Tulin vain moikkaamaan. Ja katsomaan miten sinä voit." Kate lirkutti.

Hankin mielessä häivähti epäusko: "Vastahan me eilen näimme..."

"Niin, mutta niin pikaisesti, että eihän siinä ehditty edes kuulumisia vaihtaa." Kate höpisi.

"No käy peremmälle. Oletko syönyt? Minulla olisi jääkaapissa vohveleita." Hank selitti ja lähti haahuilemaan keittiöön Kate jäljessään.

Kate asteli keittiöön Hankin perässä ja hänen katseensa nauliutui maassa istuvaan ja itsekseen höpisevään Penelopeen. Mikä tuo pieni olento oli. Kate katsahti Hankiin, joka kolisteli jääkaapilla.

"Et kertonutkaan, että sinulla on lapsi." Kate totesi hiukan epävarmalla äänellä, lirkuttelu oli tiessään.

Hank ei reagoinut heti, laski vohvelit pöytään ja mietti mitä sanoisi. Vaikka se olikin luultavasti ihan sama, mitä hän sanoisi - tuo nainen ottaisi äkkiä jalat alleen joka tapauksessa.

"Niin katsos, minä jäin hetki sitten Penelopen yksinhuoltajaisäksi, kun Penelopen äiti... joutui vankilaan." Hank kakelteli. "Ymmärrän kyllä, jos haluat lähteä."

Kate naurahti: "Haluan lähteä?"

"Et sinä minusta näin helpolla pääse. Kyllä minä lapsista pidän. Ei minulla koskaan omia ole ollut, enkä kyllä välttämättä olisi halunnutkaan, mutta ei minulla mitään tätä tyttöä vastaan ole." Kate lirkutti jälleen ja koppasi Penelopen syliinsä. Hän leperteli myös Penelopelle.

"Sinäkö siis... pärjäät lasten kanssa? Tarkoitan, että en ole oikein saanut nukutuksi viime aikoina, että jos sinä voisit... " Hank kysyi hiukan epäröiden.

"...Vahtia Penelopea sen aikaa?" Kate lopetti Hankin lauseen ja Hank nyökkäsi. "Tottakai, emmeklhän me sen aikaa selviä, vai mitä Penelope? Meistä tulee kavereita." Kate lirkutteli tuttuun tyyliinsä ja päästi Hankin torkkumaan.

Ei Kate mikään vanha konkari ollut, mutta ei puheopetuksessa sormi suuhun mennyt. Penelope oli ihan innoissaan uudesta kaveristaan ja opetteli ihan toisenlaisella innolla kuin tylsän isänsä kanssa.

"Äiti!" Penelope hihkaisi kirkkaalla äänellä. Kate rupesi änkyttämään. Oliko tuo tyttö juuri kutsunut häntä äidiksi? Kate ei kuitenkaan viitsinyt korjata. Eihän tuollainen rääpäle mistään mitään ymmärtänyt. Niinpä Kate vain taputti käsiään yhteen ihan kuin minkä tahansa järjellisen sanan kohdalla.

Hank torkkui sohvalla autuaan tietämättömänä puheopetuksesta, joka oli saanut äskettäin ihan uuden sävyn. Päivä kääntyi Hankin torkkuessa iltaan ja Kate oli jo onnistuneesti saanut Penelopen unten maille. Hank nousi istumaan kun Kate istahti hänen viereensä sohvalle.

"No, nukuttiko hyvin?" Kate kysyi.

Hank hieraisi kasvojaan ja haukotteli, mikä ilmaisi Katelle, että uni oli maittanut.

"No, kaikki ongelmasi eivät varmaan kuitenkaan hävinneet päiväunien aikana. Haluaisitko puhua Penelopen äidistä?" Kate kysyi empaattisella äänellä, ei yhtään flirttaillen niin kuin aina ennen.

Hank puntaroi eri vaihtoehtoja. Ei puhuminen toisi Desireetä takaisin. Ei vaikka hän menisi puhumaan vankilanjohtajalle, niin puhuminen ei auttaisi. Desiree oli ja pysyi vankilassa. Ei Hank voisi asialle mitään tehdä ellei hän auttaisi Desireetä pakenenmaan jotain viemäriverkostoa pitkin tai muuta vastaavaa, mutta ei kai sekään mikään pitkäaikainen ratkaisu voisi olla.

"En." Hank totesi ykskantaan.

Ennen kuin Kate ehti ihmetellä miksi Hank ei halunnut puhua Desireestä, Hank syöksyi Katen syliin.

"Mitä jos jatkaisimme siitä mihin viimeksi jäimme?" Hank kysyi. Kate änkytti aluksi jotakin siihen suuntaan, että ystävyyden raja tuli vastaan, mutta ei sitten loppujen lopuksi viitsinyt estellekään.

Seuraavana aamuna ovikello soi jälleen. Mikä Hankia kummastutti oli se, että kuka ovella saattoi olla kun Katekin makasi hänen vieressään. Kate tarjoutui kipaisemaan avaamaan oven ja sipsutteli alusvaatteisillaan portaat alas.

Kate kummastui nähdessään oven takana tuiman vaaleaverikön. Hän ei tuntenut naista entuudestaan, mutta oletti, että hänellä oli jokin hyvä syy paukata Hankin ovelle heti aamusta. Niinpä Kate sen enempää ajattelematta avasi tulijalle oven.

"Kuka sinä olet ja mitä varten sinä keikistelet tuollaisessa asussa Hankin eteisessä?" Blair kivahti.

Kate otti astetta jämäkämmän asennon ja siristi silmiään. Hän huomasi jo nyt ettei pitänyt tuosta syyttelevästä naisesta. "Oletko sinä joku poliisi vai mikä oikeus sinulla on kuulustella minua noin?" Kate kysyi pahaa-aavistamattomana.

"Totta hitossa olen poliisi." Blair tuiskahti ja sai Katen alistumaan hiukan. Kate oli valinnut sanansa väärin.

"Hank! Tulisitko alas?" Kate huusi viimeisenä oljenkortenaan. Hänen ei tarvinnut kuunnella tuota bimboa. Ainakaan yksin.

Hank tuli vauhdikkaasti yläkerrasta yhtä vähissä vaatteissa kuin Katekin.

"Onkos täällä joku tilanne päällä?" Hank naurahti puoliksi vitsillään.

Blair hieraisi niskaansa. Oli helppo ojentaa tuota tytönheitukkaa, mutta Hankin silmissä ei saanut näyttää hankalalta ämmältä.

"Minä tulin juhlistamaan Penelopen syntymäpäiviä, kuten huomaat minä jopa muistan tyttäresi syntymäpäivän. Mutta sitten minä löydän eteisestäsi tämän... naikkosen alusvaatteisillaan." Blair naljaili.

"Tulkaahan nyt sieltä eteisestä tappelemasta." Hank sanoi rauhallisesti.

Blair asteli hiukan peremmälle asuntoon ja antoi sitten rauhallisen olemuksensa purkautua. Ihan sama, mitä Hank hänestä enää ajatteli, Hank oli valintansa tehnyt kun tuo hempukka löytyi aamulla hänen kodistaan.

"Kuinka sinä kehtaat?! Ei ole kuin muutama päivä kun torjuit minut, ja nyt, nyt minä tulen tänne hyvää hyvyyttäni juhlimaan tyttäresi syntymäpäiviä ja ensimmäinen asia joka tulee vastaan on tuo nainen!" Blair karjui.

"Rauhoitu, Blair." Hank yritti. Kate pysyi ihan hiljaa, hän ei suostuisi sotkeentumaan tuohon tappeluun.

"Minä en rauhoitu! Petturi!" Blair jatkoi.

"Blair!" Hank murahti painokkaasti. "Jos et lopeta saat luvan lähteä saman tien ulos kodistani ja unohtaa ne typerät kekkerit. Minä en ole sinulle tilivelvollinen, ja minä saan tapailla juuri niitä naisia joita halua, eikä minun tarvitse pyytää sihen sinun lupaasi!" Hank karjui nyt vuorostaan.

Kate rykäisi: "Ehkä me nyt kaikki rauhoittuisimme ja juhlisimme niitä syntymäpäiviä." Hän ehdotti. Kuului vielä epämääräistä tuhinaa ja mutinaa puolelta jos toiselta, mutta juhlat aloitettiin.

Kaikki olivat lopulta hyvällä mielellä Penelopen ansiosta. Tuo pienestä iästään huolimatta kovia kokenut tyttö oli nyt saavuttamassa lapsuuden. Hank oli iloinen. Hän oli onnistunut pitämään tuon tytön kutakuinkin hengissä ilman äitiään. Samalla häntä kuitenkin huolettivat väistämättä lähestyvät teini-iän tunnekuohut ja hetket joina Penelope tarvitsisi äitiään. Se kaikki kuitenkin unohtui, kun Penelope puhalsi kynttilät.

...........

Ja tässä on Penelope Tourette, joka sai uudeksi piirteekseen siisti!

Semmoista tällä kertaa, osassahan ei ollut päätä eikä häntää. Kirjoitusvirheitä ynnä muuta sekoilua varmasti löytyy, koska tein tämän melkoisessa kiireessä. Lähden nimittäin reissuun ja tämä oli pakko saada pihalle ennen sitä, ettei tauko olisi venynyt liian pitkäksi. Kommenttia saa ehdottomasti heittää! :)

Pidätys oli ja meni, Desiree jäi työttömäksi mutta sai nauttia vapaudesta. Aika lensi ja oli Penelopen aika kasvaa vauvasta taaperoksi. Takana on myös samana iltana lapseksi kasvanut Placido. Hetkeksi Tourettejen talo täyttyi hilpeästä juhlatunnelmasta, kaikki oli kovin hyvin...

Ja tässä nyt taaperoksi kasvanut Penelope.

Ei kuitenkaan kulunut kuin muutama päivä kun aamu valkeni Sunset Valleyssa täysin toisenlaisissa tunnelmissa. Tourettejen oveen koputettiin seitsemän jälkeen lauantaiaamuna. Desiree kampesi itsensä sängystä samalla temmolla kuin ruumis olisi yrittänyt nousta haudasta. Hän avasi ja oven ja sisään asteli Hankin työpari Blair Wainwright virka-asussaan.

"Huomenta." Desiree mutisi unisella äänellä. "Hank nukkuu vielä, eikö tämä voisi odottaa hiukan myöhempään?" Desiree kysyi.

Blair käänsi häpeissään päänsä pois. Hän ei pystynyt kohtaamaan Desireen odottavaa katsetta. "Oikeastaan tämä koskee sinua." hän totesi.

Ennen kuin Desiree ehti sanoa mitään, Blair alotiti selostuksensa: "Tilanne on se, että me pidätimme Xander Clavellin ja hän tuntuu nyt olevan perillä siitä, että kukaan muu kuin sinä, poliisin tyttöystävä, ei olisi uskaltanut häntä käräyttää."

"Ei minua haittaa, mitä hän luulee. Hän tulee olemaan vankilassa vuosikausia." Desiree mutisi vaikka tosiasiassa hän kiehui raivosta. Hän oli ollut varma, että joutuisi jonkun roiston kynsiin vain koska kertoi Hankille.

Blair kiemurteli vaivaantuneena ja rapsutti otsaansa. "Sinä tarkoitat, että Clavell ei pääse kostamaan sinulle ollessaan vuosia vankilassa. Mutta oikeastaan hän kosti jo. Hänellä oli nimittäin näyttää kaapattuja videonauhoja yöltä jona Nick Alto kuoli." Blair piti pienen tauon ja nieleskeli saadakseen raskaimman osuuden sanotuksi. "Niistä näkyy selvästi, että sinä työnsit uimataidottoman Nick Alton uima-altaaseen ja jätit sinne."

Desireen suu loksahti auki. Se ei voinut olla mahdollista. Ei Xander Clavellilla voinut olla sellaisia nauhoja. Desireen kurkusta ei päässyt pihahdustakaan. Hän ei tiennyt mitä sanoa.

Tilanne muuttui vieläkin kamalammaksi kun hämmentynyt Hank asteli makuuhuoneesta. Desiree ei tiennyt kuinka paljon mies oli kuullut, mutta ainakin hän oli ollut jo hetken hereillä kun oli saanut vaatteetkin päällensä. Ja oliko sillä väliäkään, ei totuus enää piilossa pysyisi Hankinkaan korvilta.

"Huomenta, Blair." Hank sanoi ensimmäisenä ja katsoi sitten jähmettynyttä Desireetä. "Rakas, onko täällä kaikki hyvin?"

Blair päätti että hän ei jäisi Hankillekkin selittämään tilannetta. Oli ollut jo tarpeeksi raastavaa murskata työparin, parhaan ystävän avopuolison elämä latomalla faktat pöytään.

"Minulle on annettu määräys pidättää sinut, Desiree nyt." Blair sanoi värittömästi. Ei hän muutakaan keksinyt.

"Anteeksi mitä?!" Hank pärskähti."Liittyykö tämä jotenkin Clavellin tapaukseen. Blair, me sovimme että Desiree jätetään ulkopuolelle siitä!" Hank huusi kiihtyneenä.

"Tässä on hiukan muutakin. Tule käymään asemalla." Blair vastasi Hankille vältellen hänen katsettansa. Hänestä tuntui, että hän oli pettänyt parhaan ystävänsä. Millainen ystävä pidättää toisen avovaimon?

Penelopekin oli kömpinyt jostain todistamaan tätä ikävää tapahtumaa. Desiree vilkaisi taakseen. Heidän eteisensä, josta niin monet kerran onnellisina tai vähemmän onnellisina oli lähdetty milloin mihinkin. Mutta ennen kaikkea, tässä eteisessä, siinä hänen selkänsä takana seisoi hänen elämänsä; hänen rakas avomiehensä ja tyttärensä. Desiree ei itkenyt, hän ei itke, mutta tänä hetkenä jona kuka tahansa muu olisi itkenyt hän huomasi rakastavansa tuota maisemaa, jossa nuo kaksi seisoivat.

"No niin, mennäänpäs sitten." Blair sanoi äidillisesti ja ohjasi Desireetä lempeästi ovesta.

Ulkona oli pakkasta. Ei Desiree sitä tällaisessa tilanteessa olisi edes ajatellut, mutta lumisade suli paljaalle iholle ja kylmä viima takertui pitsiyöpaitaan. Desiree oli lähdössä pelkässä pitsiyöpaidassa, mutta väliäkö sillä. Hän oli lähdössä.

Innostunut tunnelma väreili vankilan apaattisilla käytävillä. Desireen tuomio oli luettu jo jokin aika sitten ja nyt hänellä oli lupa vastaanottaa vieraita. Kymmenen vuotta aikaa maata tuossa sängyssä ja vastaanottaa vieraita, joita tupsahti ehkä kerran vuodessa äitienpäivänä. Tai sitten ei silloinkaan, kuka haluaisi viettää tuon kauniin juhlapäivän kylmässä ja kivisessä sellissä? Vieraiden vastaanottamisesta tuli mielikuva jostain linnanjuhlien tyylisestä vastaanotosta, mutta todellisuus oli tämän oven takana hyvinkin erilainen.

Desiree makasi vuoteellaan. Se oli varmasti ainut asia, mitä tuossa kurjassa betoniboksissa saattoi tehdä. Ellei halunnut opetella seisomaan päällään tai kalastella vessanpöntöstä. Vankila teki monista epätoivoisia tai peräti aivan pimahtaneita. Desiree joutui koko ajan muistuttelemaan itseään että hän ei pimahtaisi.

Desireen väsyneillä, riutuneilla kasvoilla kareili väsynyt, riutunut hymy kun hän näki tulijat. Hän ponnistautui natisevan sänkynsä pohjalta toivoen että se ei juuri nyt leviäisi lattialle tuhannen sirpaleiksi.

"15 minuuttia." Blair totesi anteeksi pyytelevään sävyyn jättäen Hankin ja Desireen kahden.

"Hank!" Desiree ehti kiljahtaa ennen kuin painoi huulensa miehen huulille. Desiree ei kyennyt uskomaan, että Hank seisoi siinä ihan ilmielävänä syleillen rikollista avopuolisoaan. Desireen sydäntä hiukan vihlaisi kun hän tajusi että oli nykyään vain ex-avopuoliso. Eiväthän he asustelleet enää samassa osoitteessa...

Hank kuitenkin vetäytyi äkkiä pois. Hänellä oli kasvoillaan selittämätön ilme, josta paljastui hätää, pettymystä ja tuskaa, mutta eniten tuskaa.

"Desiree." Hank rykäisi. "Murha ei ole mikään pikkujuttu. Sen lisäksi sinä annoit minun uskoa, että olet pelkkä pikkurikollinen. Onko murha sinun käsityksesi pikkurikoksesta?" Hank tivasi.

Desiree yritti selittää, muttei kyennyt. Hän ei vieläkään ymmärtänyt vaikutusta, joka Hankilla oli häneen. Desiree osasi selittää tarpeen tullen kissasta jänöjussin, mutta Hankin edessä sanoja ei vain tullut.

"Olen pahoillani." Desiree henkäisi. Se oli ainoa asia, jonka hän sai sanotuksi. Hän jätti kuitenkin mainitsematta kenen puolesta pahoillaan hän oli. Nickin puolesta hän ei olisi pahoillaan edes henkensä uhalla, mutta pahoillaan Hankin puolesta. Hank tarttui Desireen olkapäähän. "Minä rakastin sinua. Minä rakastan sinua." Hank takelteli.

"Mutta kuinka minä jatkan elämääni kun sinä mätänet täällä? Minäkö yksin huolehdin kaikesta? Yritänkö minä olla isä Penelopelle.... ja Placidolle? Yritänkö selittää miksi äiti ei ole lastensa kanssa? 10 vuotta on pitkä aika, Desiree." Hank valitteli ja levitteli hädissään käsiään. Tilanne otti koville ja sai poliisinkin panikoimaan. Nyt oli Desireen vuoro laskea kätensä Hankin olkapäälle. Sanat takertuivat kurkkuun, mutta Desireen oli pakko yskiä ne ulos: "Sinä tietenkin löydät jonkun uuden naisen ja te olette onnellisia yhdessä." Desireen sisällä kaihersi epätoivo kun hän ajatteli sitä mielikuvaa. Hank toisen naisen kanssa, Desiree tässä yhdessä ja samassa huoneessa. Yksin.

"Uusi nainen? Sekö on sinun ratkaisusi asiaan?" Hank kysyi ja Desiree oli aistivinaan, että miehen ääni kiihtyi entisestään. "Kuinka minä ikinä, ikinä, voisin haluta vierelleni jonkun uuden, jos minulla kerran on ollut sinut?" Hank kysyi. Jos Desiree olisi ollut herkkä blondi, joka katselee herkkien blondien kavereidensa kanssa Täydellisiä naisia ja itkee, hän olisi itkenyt tässä kohtaa. Toisaalta sellainen nainen tuskin koskaan olisi päätynyt tähän tunkkaiseen selliin. Mutta Desiree ei siis itkenyt. Hän laski käden rinnalleen ja näytti liikuttuneelta.

Niinpä Hank polvistui Desireen jalkojen juureen ja sai naisen liikutuksen vaihtumaan hämmästykseksi.

"Desiree, sinä olet minun elämäni nainen ja minulle on aivan sama joudunko odottamaan päivän vai kymmenen vuotta saadakseni sinut omakseni, mutta minä olen valmis odottamaan. Tuletko vaimokseni, Desiree Tourette?" Hank kysyi.

Silloin Desiree ei enää viitsinyt hokea, kuinka pitkä aika kymmenen vuotta oli tai kuinka Hank ei saisi odottaa häntä. Desiree ei koskaan ollut lukenut avioliittoakaan suunnitelmiinsa, mutta nyt kun tuo mies keskellä tuota ankeaa vankilaselliä kosi häntä, ei Desiree voinut kieltäytyä.

"Tulen." hän henkäisi ja katseli kuinka Hank pujotti sormuksen hänen vapisevaan nimettömäänsä.

Sitten pariskunta halasi vielä kerran ennen kuin Hankin täytyi lähteä. Ja niin Hank lähti. Desiree jäi.

Nyt on paljon kaikkea ilmoitusluontoista asiaa! Ensinnäkin olen oppinut lataaman - myös packageja, jotka aluksi tuottivat ongelmia. Näissä kuvissa tuo taito ei vielä ollut hallinnassa, mutta seuraavassa osassa pääsette katselemaan ladattuja ja posejen käyttöä(jota tosin vielä harjoittelen, joten voi aluksi olla vähän kankeaa.)

Toinen asia on se, että tallennuksessa tapahtui virhe ja kaikki hävisi. Mä olin kuitenkin jo kiintynyt tähän tarinaan ja halusin jatkaa. Ajattelin aluksi että pimittäisin tän teiltä ja loisin vaan kaiken identtisesti uudestaan, mutta sitten olis ollut nolo tilanne jos joku tarkkasilmäinen olisi huomannut että simit ei nyt näytä ihan itseltään. Jouduin nimittäin luomaan näköissimejä, joista yritin tietysti tehdä mahdollisimman saman näköisiä kuin näistä alkuperäisistä. Talo meni siis myös uusiksi ja nyt kun mulla on ladattuja käytössä päätin tehdä ihan uuden talon, joka on omaan silmään ainaki paljon, paljon kivempi kuin vanha!

Mutta itse osaan: Mitäs luulette, kestääkö Hankin ja Desireen suhde vankilan muurin yli? Miten arki lähtee Tourettejen talossa ilman äitiä pyörimään? Mitä kaikkea ehtii tapahtua kun kymmenen vuotta alkaa nyt kulumaan?

Hank oli ottanut koko talouden pyörittämisen omille harteilleen Desireen levätessä raskautensa aikana. Hank hoivasi Placidoa edelleen kuin omaa poikaansa ja hoiti mallikkaasti myös erilaisia siivoustehtäviä. Desiree odotti hänelle omaa biologista lasta, joten vähintä mitä Hank saattoi tehdä oli yrittää helpottaa Desireen arkea mahdollisimman hyvin.

Desiree todella nautiskeli alkaneesta äitiyslomastaan. Hän saattoi puuhastella mitä halusi, ei tarvinnut mennä Xanderin alaiseksi työpaikalle ja Hank huolehti kaikesta mitä hän ikinä keksi pyytää. Desiree puuhastelikin mieluiten puutarhassaan, jos sitä vielä saattoi puutarhaksi kutsua. Ainakin hän yritti parhaansa.

Toki Hankin täytyi joskus käväistä töissäkin jolloin lapsenvahtivuoro lankesi Desireelle. Placido yritti parhaansa mukaan sulattaa äidinsä sydämen takertumalla hänen käteensä eron hetkellä. Desiree osasi kuitenkin olla hyvin kova lastaan kohtaan, hymähti vain ja kääntyi pois.

Hank palasi iltaisin kotiin ja ilo oli taas ylimmillään. Uutta vauvaa pariskunta jaksoi hehkuttaa ja Hank halusikin kuunnella, rupatella ja leikkiä Desireen vauvamahan kanssa päivittäin. Kaikesta huomasi että heistä kolmesta; Desireestä, Hankista ja vauvasta oli tulossa pieni perhe. Placido ei enää pian olisi osa mitään. Pian Placido olisi taas se satunnainen lapsi joka hääräili Desireen nurkissa.

Desiree ei kuitenkaan aina suorittanut omia lapsenvahtivuorojaan kovinkaan mallikkaasti, sillä hän eksyi usein kodin ulkopuolelle seikkailemaan... ilman Placidoa. Eräänä iltana Desiree kirmasi jäätelöautolle kuin pieni lapsi.

Placido saikin tottua lastenvahtien seuraan. Tosin hän oli joutunut tottumaan siihen jo vauvana Desireen ravatessa iltaisin ulkona.

Sinä samaisena iltana kaupungilta palatessaan Desiree törmäsi vanhaan ystäväänsä Jamieen. Tuntui kuin Jamien tapaamisesta olisi kulunut vuosia. Jamie taisi jo hämmästellä että eikö se lapsi ole vieläkään syntynyt, johon Desiree joutui vastaamaan että kyseessä oli jo kokonaan toinen lapsi.

Tapaamisesta todella oli aikaa sillä Jamie oli tuntunut unohtaneen suhteen laadun. Desiree hätkähti kun Jamie aivan arvaamatta yritti suudella häntä. Sitten Desiree valittelikin lapsiperheen kiirettä ja kipitteli kotiinsa ennen kuin Jamie yrittäisi lähennellä toista kertaa.

Desiree oli juuri ehtinyt palata sen iltaiselta reissultaan kun hän tunsi eteisessä saman viiltävän kivun kuin joskus kauan sitten. Tuntui että silmissä sumeni ja jalat pettävät alta.

"HANK!" Desiree karjaisi hampaidensa välistä ja kouristui kaksin kerroin kivusta.

Hank ampaisi makuuhuoneesta kuin mikäkin aropupu. Ovet paukkuivat ja Hank haukkoi henkeään.

Hank oli tyypillinen isä. Hän näki Desireen kauhun, valtavan vatsan ja kuvitteli että lapsi aikoo pudota siihen eteisen matolle. Ja niin se varmasti olisi tehnytkin jos Desiree ei olisi kaiken itkun ja huutonsa keskeltä käskenyt Hankin ryhdistäytyä ja hypätä auton rattiin.

Viimein pariskunta hyppäsi autoonsa ja kiisi yön saattelemina sairaalalle.

Desiree ja Hank astelivat kuitenkin loppujen lopuksi sairaalaan kylmänrauhallisina aivan kuin olisivat tehneet tällasita kymmeniä kertoja. Sen sijaan sairaalan ulkopuolella notkuva Tamara Donner aloitti panikoinnin välittömästi huomatessaan Desireen vatsan ja sairaalaan suuntaavat askeleet.

Tämä synnytys oli huomattavasti vaikeampi ja pidempi kuin ensimmäinen ja se päättyi aamun jo valjetessa. Tamara kumppaneineen oli hänkin liuennut paikalta. Mutta se monen tunnin urakka oli sen kaiken arvoista; Desiree asteli sairaalan ovista paitsi Hank vanavedessään myös vaaleanpunainen nyytti kärsivarsillaan.

Tyttö sai nimekseen Penelope Tourette ja luonteenpiirteiltään hän tässä vaiheessa on kurinalainen ja urheilullinen.

Tuoreet vanhemmat olivat niin onnesta pökerryksissä että unohtivat oman autonsa sairaalan parkkipaikalle ja kurvasivat kotiin taksilla. Oli kolsea yö, taivaalta vihmoi vettä ja kylmyys sai hengityksen huuruamaan, mutta Hank ja Desiree hehkuivat.

Desiree ja Hank alottivat aamuyönsä perehtymällä jääkaapin antimiin. Kummallekin oli ehtinyt kehkeytyä nälkä synnytysreissun aikana eikä kummallakaan ollut energiaa ryhtyä ruuanlaittopuuhiin, joten jääkaapista kaivettiin luultavasti Desireen joskus pohjaan polttama pata. Samalla kun pariskunta ruokaili, Desiree saarnasi Hankille siitä kuinka Penelope tulisi olemaan heidän ensimmäinen ja viimeinen lapsensa. Hymy kuitenkin käväisi Desireen vakavilla kasvoilla, oli mikä oli, rakas Penelope hänelle kuitenkin oli.

Hankin silmät loistivat kuin pikkupojalla joka on saanut tikkukaramellin. Hän ei kyennyt uskomaan että tuo ihmeellinen pieni olento oli todellakin hänen. Hank ei saanut silmiään eikä käpäliään irti tytöstä. Hänkään ei Desireen tavoin koskaan ollut tuntenut itseään kovin hyväksi vanhemmaksi ja paikalleen asettuvaksi ihmiseksi, mutta Penelope laittoi kaikki arvot uusiksi. Penelope oli nyt kaikkein tärkeintä.

Hank käpertyi rakkaansa viereen vasta auringon noustessa. Penelopen kanssa aika kului kuin siivillä, eikä Hank huomannut väsymystään ennen kuin oli simahtaa pystyyn. Desiree muisti edelleen huolehtia myös itsestään ja kömpi vuoteeseensa silloin kun hänelle itselleen, ei Penelopelle sopi.

Nyt talossa oli kaksi lasta ja kaksi aikuista. Ja näistä aikuisista molemmat olisivat vain halunneet hääriä pikku-Penelopen ympärillä, mutta Placidostakin täytyi silloin tällöin vastuuta kantaa. Hank tosin ei suostunut enää vaihtamaan pientä vaaleanpunaista nyyttiä siihen poikaan joka ei edes ollut hänen. Niinpä Desireelle jäivät ne pakolliset tehtävät huolehtia Placidostakin toisinaan.

Hankin jatkuva aherrus kodin ja työnkin kanssa kostautui. Yöunet jäivät liian vähäisiksi, ruokailuajat epäsäännöllistyivät ja se johti siihen että Hank sai kunnon flunssan ja pärski minkä kerkesi.

Desiree sen sijaan oli elämänsä kunnossa; hän ulkoili Penelopen kanssa, kuntoili ja oli palannut jo töihinkin. Arki tuntui luistavan hvyin ja raskauskilot tuntuivat juoksumatolla karisevan kuin pöly vaatteista.

Ja vaikka Hank ei elämänsä kunnossa ehkä ihan ollutkaan, oli hänenkin jatkettava töitä että perhe jollain sai itsensä elätettyä. Hank oli myös siirtynyt urallaan hiukan jännittävämpiim tehtäviin kuin pelkkä paperien pyörittely. Hän nimittäin nykyään penkoi, siis kirjaimellisesti penkoi, tietoja epäillyistään. Hänen kohteensa olivat roskikset jotka eivät taatusti Sunset Valleysta ennen Hankin eläkepäiviä loppuisi.

Eräänä päivänä penkoessaan Xander Clavellin roskista Hank järkyttyi. Hän löysi papereita jotka viittasivat myös Desireehen. Hank tunsi kuinka hänen silmänsä aukesivat. Joka kerta kun hän oli kysellyt Desireeltä tämän ammatista Desiree oli sanonut olevansa kurja apulainen jossain isossa firmassa. Nyt sen firman luonne selvisi. Desiree oli rikollinen. Hank ei tiennyt mitä sanoa, tai tehdä. Pitäisikö hänen poliisina pidättää oma avopuolisonsa. Ei sellaista voinut tehdä. Hank sulki roskiksen ja lähti sateessa hipsimään kotiinsa. Lapsiperheen herttainen arki oli käännähtänyt nurin niskoin yhden roskiksen penkomisella.

Hank palasi kotiin missä Desiree jo pahaa-aavistamattomana ja iloisena odottelikin.

"Desiree, meidän täytyy puhua." Hank keskeytti naisen iloisen rupattelun ja lausui nuo kylmät sanat, joita kukaan ei halua kuulla. Desiree vakavoitui.

"Mitä on tapahtunut? Hank, sinä pelotat minua." Desiree totesi matalalla, varautuneella äänellä.

Hank oli suunnitellut kertovansa asian rauhallisesti, mutta hän ei voinut tunnekuohulle mitään. Hank itki ja huusi ja raivosi samaan aikaan ja hautasi lopulta kasvot käsiinsä huomatessaan Desireen järkyttyneen reaktion.

"Minä olen tässä. Rauhoitu, kerro mitä on tapahtunut." Desiree toisteli ja laski kätensä Hankin olalle.

Hank nieleskeli ja kakelteli aluksi, mutta sai sitten suunsa auki: "Minä löysin papereita. Papereita, jotka kertovat sinun ammatistasi."

Desiree antoi kätensä valahtaa ja katseensa seikkailla seinillä, mutta ei missään vaiheessa osua Hankin silmiin.

"Kai sinä ymmärrät, että minä olen poliisi. Minun täytyisi pidättää sinut, tai olen itsekin rikollinen." Hank sanoi.

Silloin Desiree älähti. Vankila ei ollut hänen suunnitelmansa senkään vertaa mitä lapset olivat.

"Älä ole hullu!" Desiree kivahti. "Et sinä voi minua pidättää. Minä olen vain pikkurikollinen, jahtaisit isoja tekijöitä."

Hankin kasvoilla käväisi selittämätön virne. "Sitähän minä teenkin, Desiree. Minulla on ratkaisu joka tyydyttää kaikkia osapuolia. Olin ehdottamassa, että jos sinä kerrot minulle missä teidän pikku "konttorinne" sijaitsee niin minä hävitän todisteet jotka osoittavat sinun osallisuutesi, mutta nappaamme koko muun jengin."

"Minä tiedän että ne kiristävät sinut mukaan. Ajattele, koko porukka yhdellä kertaa vankilassa. Minä tiedän jo että Xander Clavell teitä ohjailee, mutta tarvitsen todisteita. Se päämaja, Desiree, se on yksi iso todiste, millä me teemme lopun tälle kaikelle." Hank luetteli.

Desiree huokaisi syvään. Oliko hänellä loppujen lopuksi paljoa vaihtoehtoja. Hän voisi kirmata nyt tuosta ovesta ulos eikä tulla enää koskaan lähellekkään Sunset Valleyta. Mutta toisaalta, hän voisi vain kertoa ja jatkaa elämäänsä. Vaikkei hän olisi ikinä uskonut, Sunset Valley oli nyt hänen kotinsa ja Hank ja Penelope hänen perheensä.

Sitten Desiree tarttui miestä olkapäästä ja hymyili.

"Hyvä on. Minä teen sen meidän vuoksemme, koska tiedätkö mitä Hank? Minä taidan todella rakastaa sinua ja Penelopea." Desiree kuiskasi sanat joita ei koskaan uskonut voivansa sanoa. Rakastavansa jotakuta. Mutta niin hän teki. Sitten Desiree kumartui lähemmäs ja painoi huulensa aivan Hankin korvan juureen. "Vanha tiilitalo kaupungin pohjoislaidalla, Esimerkillisten kansalaisten kokoontumiskeskus. Se se on."

"Minäkin rakastan sinua, Desiree." Hank kuiskasi takaisin. "Me väijytämme sen paikan jo tänä iltana."

Hank piti lupauksensa ja saapui kaupungin laidalle, tuon vanhan tehdasrakennuksen liepeille jo sinä iltana kollegansa Blair Wainwrightin kanssa suunnitelmissaan tehdä vuosisadan pidätys. Hank ei kuitenkaan tajunnut että kyseessä olisi vuosisadan pidätyksen lisäksi myös vuosisadan virhe...

Siinä oli osa 4! Osia tulee nyt tiuhaan tahtiin kun käytän vanhaa materiaalia jonka olen kuvannut jo jokin aika sitten Yritin muuten hetki sitten latailla ties mitä; poseja, parempaa kameraa, muuta kivaa ladattavaa mutta mikään ei sitten vain onnistunut eikä koskaan ilmestynyt mun peliin, höh. Nyt muuten myös linkinvaihto onnistuu!

Mutta niin, ensi osassa tapahtuu jotain tosi radikaalia; mitä? Miten Hankin virhe tulee vaikuttamaan Tourettejen elämään?

Kommentoida jälleen saa ja ihan valtavan iso kiitos edellisistä kommenteista, pus! :)

Desiree seisoi altaan reunalla kun yhtäkkiä joku halasi häntä lujasti. Desiree ei tuntenut miestä entuudestaan mutta antoi hänen kietoa vahvat käsivartensa ympärilleen.

"Ehkä sinun ei kannattaisi hypätä. Mitä nuori ja kaunis nainen muutenkaan tekee yksin uima-altaalla tähän aikaan yöstä?" mies kysyi ja aisti kuinka Desiree vapisi hänen sylissään kuin haavan lehti.

"Minä... minä vain haukkasin raitista ilmaa. Mutta kuka sinä olet?" Desiree kysyi ja tuijotteli tuntemattoman miehen silmiin.

"Olen Hank." mies totesi ja vilkaisi sitten Desireen vatsaa.

"Ai mutta, ethän sinä olekaan yksin!" Hank naureskeli ja innostui omatoimisesti tunnustelemaan Desireen vauvamahaa.

Desireetäkin hymyilytti. Joku oli oikeasti kiinnostunut hänestä ja vauvasta.

"Mitä jos minä veisin sinut kotiisi? Alkaa olla jo aika myöhä..." Hank ehdotti.

Desiree kuitenkin kieltäytyi ja väitti asuvansa ihan lähellä, joten kävelymatka taittuisi nopeasti.

Desiree lähtikin kävelemään kotiinsa. Hän todella tarvitsi raitista ilmaa. Ja miettimisaikaa. Oliko kuolema todella se ratkaisu, jonka Desiree tarvitsi? Jos Hank ei olisi ilmestynyt Desiree makaisi nyt altaan pohjalla eikä pian omassa sängyssään. Desiree päätti antaa elämälle vielä yhden mahdollisuuden. Ehkä hän ei kuolisikaan vielä tänä yönä.

Desiree kuitenkin totesi että ehkä hän ei suuresti nauttinut yksinolosta juuri nyt, joten hän ohitti kotitalonsa ja suuntasi suoraan naapuriin.

Jamie oli iloinen saadessaan Desireen pitkästä aikaa vieraakseen, vaikkakin keskellä yötä. Sairaanhoitajana Jamie myös jaksoi intoilla Desireen mallikkaasti kasvaneesta vatsasta.

"Ties vaikka tulisi kaksoset!" Jamie intoili.

Desiree oli juuri toteamassa että yhdessäkin lapsessa olisi liikaa kun hänen koko vartalooan viilsi ja kipu sai Desireen tarttumaan vatsaansa kaksin käsin. Synnytys oli alkanut. Desiree oli miltein varma että kohta hänen elämänsä pyörisi filminauhana silmien edessä, niin kuin kerrotaan.

Desireen kauhuksi Jamie alkoi panikoimaan enemmän kuin Desiree itse. Desireen pyynnöistä huolimatta Jamie ei tuntunut olevan siinä mielentilassa että olisi kyennyt heittämään Desireen sairaalaan autollaan.

Desiree kirosi mielessään miten vain hänelle saattoi käydä näin, mutta kun seuraava supistus vihlaisi hänen kehoaan, hän tajusi että sairaalaan olisi päästävä vaikka omin jaloin.

Synnytys ei ollut kovin vaikea. Jo parin tunnin kuluttua Desiree oli lähdössä sairaalasta pieni vauva sylissään. Vauva sai nimekseen Placido Tourette ja hänen luonteenpiirteensä ovat virtuoosi ja kömpelys. Desiree käveli raskain askelin. Höyhenenkevyt lapsi hänen käsivarsillaan tuntui painavan kymmeniä kiloja. Tuota taakkaa Desiree saisi kanniskella seuraavat 18 vuotta. Jos ei käsivarsillaan niin ainakin sydämellään.

Desireen olotila ei lainkaan helpottunut kun hän astui omaan olohuoneeseensa. Hänen oma itsenäinen kotinsa tuntui yht´äkkiä joltakin asuntolalta. Hänellä oli pirullinen alivuokralainen asunnossaan. Asunto missä Desiree oli saanut elää elämäänsä juuri niin kuin oli halunnut, minne hän oli saanut tuoda kenet halusi ja missä hän oli saanut mennä ja tulla miten halusi, muuttuikin nyt lastentarhaksi. Ja Desiree muuttui lapsenvahdiksi.

Desiree laski pienokaisen kehtoon, joka oli sijoitettu juuri valmistuneeseen lastenhuoneeseen. Senkin rakentamiseen ja sisustamiseen oli huvennut melkoinen summa Desireen pienestä omaisuudesta.

Lapsi ei onneksi ruvennut heti itkemään kohtaloaan, vaan päästi Desireenkin miltei saman tien nukkumaan. Desiree sai vanhan pitsiyöpaitansa jälleen kiskotuksi ylleen ja kömpi sitten lakanoihinsa. Hän koetti ummistaa silmänsä elämältään, joka tuntui juuri nyt ylitsepääsemättömän raskaalta.

Aamulla Placido kuitenkin ilmoitteli itsestään ja sen sijaan että Desiree olisi mennyt keittiöön vohvelien pariin leikkimään hengellään, ensimmäinen asia aamulla olikin käydä hoivaamassa vauvaa. Desireen otteet olivat aluksi hyvin kömpelöt. Hän tuskin koskaan oli edes koskenut noin pieneen olentoon.

Vauvanhoidon jälkeen oli aika huolehtia myös puutarhasta joka oli Desireen seikkailujen myötä jäänyt viimeaikoina hiukan retuperälle. Desiree puheli kasveille ja yritti hoivata niitä parhaansa mukaan. Desiree jopa paljasti kasveille rakastavansa enemmän niitä kuin poikaansa. Tai siis sitä lasta joka nukkui Desireen talossa. Desiree ei nimittäin suostunut sanomaan että lapsi oli hänen.

Kaiken tämän jälkeen Desiree puki vanhat arkivaatteensa ja tarttui sanomalehteen. Oliko sekin jokin äitiyden mukanaan tuoma juttu. Että nyt oltkiinkin jo niin aikuisia että lueskeltiin sanomalehteä. Desiree selaili sivuja ja silmäili otsikoita hajamielisesti. Miksi häntä loppujen lopuksi edes kiinnosti että Kiljusen rouvan kissa oli juuttunut puuhun kolmatta kertaa tällä viikolla?

Todellisuus oli että Nickin kuolema oli saanut Desireen syynäämään otsikot. Tuntui kuitenkin että Nick oli vaipunut unholaan eikä kukaan ollut kiinnostunut ottamaan selvää mitä hänelle todellisuudessa tapahtui. Tai sitten Desiree vain oli onnistunut niin hyvin että kenelläkään ei ollut kuolemasta materiaalia jota levitellä sanomalehtien sivuilla.

Desiree ei ollut kovin äitityyppiä vaan ravasi ulkona yhtenään. Tuo nilviäinen ei pilaisi hänen nuoruuttaan. Tänäkin iltana Desiree oli saanut kutsun Jamien järjestämiin kemuihin eikä aikonut jättää niitä välistä. Kotirouvan elämä ei sopinut kaikille.

Desireen saapuessa juhliin häntä odotti yllätys. Keskellä Jamien olohuonetta seisoi Hank! Desiree ei ollut tiennyt että Jamie oli myös Hankin ystävä.

"Hank! Onpa ihana nähdä sinua täällä." Desiree huudahti.

Hanke ei ollut aluksi tunnistaa raskauden jälkeen normaaleihin mittoihinsa palannutta Desireetä, mutta tunnistaessan naisen hän kietoi käsivartensa tämän ympärille ihan niin kuin uima-altaalla aikoinaan.

"Mutta Desiree. Onpa ihanaa nähdä sinuakin! Minä olinkin silloin vähän huolissani sinusta kun viimeksi tapasimme. Onhan sinulla nyt kaikki hyvin?" Hank höpisi.

Desireellä ja Hankilla oli koko illan hauskaa kahdestaan. Desiree kertoili kuinka oli synnyttänyt terveen poikalapsen, mutta kuinka äitiys ei oikein sopinut hänelle. Illan aikana Desireen ja Hankin välit lähenivät kovastikin.

Illan kääntyessä loppupuolelle Desiree rohkeana ja itsevarmana naisena muiskautti suukon Hankin huulille.

"Kiitos kaikesta!" Desiree henkäisi miehen korvaan.

Hank hymyili: "Ilo oli kokonaan minun puolellani.Voit olla varma että kuulet minusta vielä."

Desireen saapuessa pikkutunneilla kotiin lapsenvahti istui sohvalla sen näköisenä että voisi minä hetkenä hyvänsä urvahtaa unten maille. Desiree päästi tyttöraukan kotiinsa ja otti jälleen vahtivuoron itselleen.

Desireen ja Hankin pikku kuhertelu oli edennyt sille tasolle että Hank sulloi joitakin omia vaatteitaan pysyvästi Desireen lipastoon. Desiree hehkui onnesta kun tuo mies halusi asettua osaksi Desireen elämää vauvasta huolimatta.

Hank on luonteenpiirteiltään loistava suutelija, ulkoilmasim, sitoutumispelkoinen, karismaattinen ja lipevä. Hankin on ammatti on poliisi.

Kuten todettu, Placido ei tuntunut Hankia haittaavan. Mies tuli uskomattoman hyvin toimeen Desireen lapsen kanssa. Hank oli päättänyt haluta Desireen ja silloin hänen täytyisi suostua ottamaan koko paketti, myös kaikki Desireen varjopuolet mukaan lukien Placido.

Ja pian olikin Placidon aika viettää ensimmäisiä syntymäpäiviään. Desiree tiesi että tulossa oli paljon pakollista puuhastelua taaperon kanssa, mutta riemuitsi että hänen ei tarvitsisi selvitä siitä kaikesta yksin. Hank vietti suurimman osan ajastaan Desireen nurkissa ja vaikka Desiree ei erityisen perhekeskeinen ollutkaan, hänestä tuntui että nyt hänellä oli perhe jossa hän voisi hetkittäin olla jopa melkein onnellinen. (Pahoittelut puhekuplasta joka vielä jostain syystä on tuohon jäänyt. Se on kuitenkin tämän osan ja muutenkin koko tarinan viimeinen.)

'

Ja tässäpä taaperoksi varttunut Placido, joka muistuttaa huomattavasti isäänsä jo taaperoiässä.

Desiree ja Hank nautiskelivat täytekakusta kuin ketkä tahansa vanhemmat. Toisinaan kaikki tuntui olevan ihan hyvin.

Desireetä kauhistutti miten hän näki Placidossa päivä päivältä enemmän vain Nickin. Placidon vaativissa sinisenharmaissa silmissä oli sama paino ja kylmyys kuin isänsä silmissä oli aikanaan ollut. Ja Placidon hiuksetkin olivat täsmälleen samansävyiset kuin isällään. Desiree yritti kuitenkin suorittaa äidin velvollisuuksiaan ja opetti Placidoa mm. kävelemään.

Hank osallistui myös omalta osaltaan. Nyt kun talossa hääri myös mies, Desireen ei enää tarvinnut kajota niihin "likaisiin" tai "miehekkäisiin" tehtäviin kuten vessanpöntön tukoksen aukaiseminen.

Kaikista arjen kiireistä huolimatta nuorella parilla oli aikaa myös toisilleen. Nämä hetket olivat niitä joiden vuoksi Hank viitsi ahertaa Desireen eteen. Ahertaa että saisi jonakin iltana vetää rakastamansa naisen lähelleen ja suojella tätä pimeältä maailmaltaan. Sinä iltana tunnelma kuitenkin kiristyi.

"Desiree. Olen vähän miettinyt että meillähän on Placido, mutta minusta olisi mukavaa jos minulla olisi ihan oma lapsi. Ei jonkun toisen miehen lapsi josta minä suostun sinun mieliksesi huolehtimaan. Ihan oma lapsi." Hank toisteli.

Desiree kavahti järkyttyneenä kauemmas. Olisihan se pitänyt arvata. Hank saisi haluta mitä lystää, mutta Desireestä ei mitään tuplamammaa tulisi.

Desiree laukaisi ajatuksensa myös ääneen: "Minä en halua lasta. Minulla on Placido ja minä en Nickin jälkeen vihaa mitään niin paljon kuin äitiyttä."

"Minä huolehdin sinusta ja lapsestasi. Minä ansaitsen elannon tähän talouteen. Oma lapsi on vähin mitä minä ansaitsen kaikesta tästä, Desiree. En minä aio haaskata elämääni kanssasi, jos ei siitä saa mitään takaisin." Hank murahti.

"En minäkään anna yhdenkään miehen tai yhdenkään lapsen sotkea minun elämänpolkuani. Lapset eivät kuulu minun suunnitelmaani enkä minä niitä sinun mieliksesi tee." Desiree sanoi painokkaammin.

Hank katseli Desireetä pitkään kunnes hän suuteli tätä. Tämä nainen ei saanut päästä karkuun. Desiree yritti pysyä lujana ja estellä, mutta sanat takertuivat kurkkuun eikä hän voinut kuin vastata miehen suudelmaan. Minkä hän sille mahtoi että tapojensa vastaisesti taisi oikeasti rakastaa Hankia.

Samaan aikaan viereisessä huoneessa Placido puuhasteli tyytyväisenä omia juttujaan.Talon suuret iIkkunat alkoivat huurustua öisin, talvi oli tulossa Sunset Valleyhin.

Desiree kyllä yritti parhaansa mukaan olla se kodin hengetär...

...Mutta letutkin paloivat pohjaan kerta toisensa jälkeen. Desireen epäonninen luonteenpiirre näyttäytyi useinkin naisen arjessa.

Desiree ei kuitenkaan heittänyt "hiukan kärvähtänyttä" ruokaa pois vaan söi sen mukisematta. Köyhissä oloissa elettyään hän osasi arvostaa ruokaa laadusta riippumatta. Laatu ei kuitenkaan ollut ilmeisen hyvä sillä Desiree kirmasi iltapäivällä pihalle oksentamaan.

Huono olo meni nopeasti ohi ja Desiree pystyi heti palaamaan arkiaskareisiinsa. Hän opettaisi Placidoa vielä pottailemaan ja hyvinkin pian edessä häämöttäisi onnellinen töihin paluu ja kotiäitiyden taakse jättäminen. Vaikka Placidon isä oli mitä oli, Placido oli suhteellisen helppo lapsi; ei valvottanut öisin ja oppi nopeasti. Vaativa hän kyllä osasi olla ja Desiree tiesikin jo että varttuessaan tuosta pojasta tulisi kunnianhimoinen ja hän tulisi saavuttamaan jotain suurta.

Juuri kun Desiree oli ehtinyt haaveilla töihin paluusta hän alkoi havaita samoja, pahaa enteileviä merkkejä kuin muutama vuosi sitten. Hän oli kaikesta huolimatta jonakin epäonnisena iltana tullut raskaaksi. Desiree veti kiukusta kihisten vanhan äitiysvaatteen ylleen ja meni ensimmäiseksi kertomaan asiasta töistä palanneelle Hankille.

"Minä olen raskaana." Desiree änkytti.

Hank ei Desireen yllätykseksi vastannut juuta eikä jaata vaan kiskaisi Desireen intohimoiseen suudelmaan. Hank toivoi omaa, biologista lasta enemmän kuin mitään maailmassa ja nyt hänen suurin toiveensa oli käymässä toteen. Pikkuhiljaa hymy hiipi Desireenkin huulille. Ehkä lapsi ei loppujen lopuksi maailmaa kaataisikaan. Kun lapsi oli hänen ja Hankin, ei Desireellä olisi mitään syytä vihata lasta. Kaikki tuntui sinä hetkenä, tuossa pienessä olohuoneessa, siinä hetkessä olevan niin kovin hyvin...

Desireen pieni talo olisi käynyt neljälle hengelle turhan ahtaaksi joten Nickin perintörahojen, Desireen säästöjen ja Hankin omaisuuden turvin perheelle rakennettiin uusi talo:

(pahoittelen petaamatonta sänkyä ja päälle jäänyttä ruudukkoa)

Siinä oli se osa! Tämä oli omasta mielestäni tapahtumien osalta melko harmaa, mutta kyllä simien täytyy sitä normaalia elämääkin kaiketi jossain vaiheessa viettää...Ensi osassa kuitenkin tapahtuu taas.

Jatkuuko Tourettejen perheonni vai astuuko kohtalo taas peliin? Tuleeko Desireen ja Hankin suhde kestämään? Millaisena arki jatkuu lapsiperheessä? Kommentteja toivoisin, sana on erittäin vapaa! :)

Nickin kuoleman jälkeen Desiree jatkoi elämää ihan niin kuin ennenkin. Tai no ei aivan, sillä toisin kuin ennen, hän onnistui nyt valmistamaan jopa ihan kelvollisia vohveleita. Desireen pettymykseksi Nickin ja Vitan teini-ikäinen tytär oli perinyt suurimman osan Nickin omaisuudesta, Nick olikin testamentannut tuoreelle vaimolleen vain kymmenisen tuhatta simoleonia.

Kuten todettu, vohvelit olivat olleet maukkaita minkä vuoksi Desiree ehtikin suuresti ihmetellä miksi hänen vatsassaan yhtäkkiä muljahti ja hän joutui syöksymään vessaan halailemaan pönttöä.

Hetken kuluttua Desiree sai puhelun tuntemattomasta numerosta. Desireen ilme kertoikin hänen hämmenyksestään.

"Haloo, kuka siellä on ?" Desiree kysyi.

 "Se selviää illalla. Saavu klo 19.00 keskuspuistoon. Minulla on sinulle tärkeää asiaa." tuntematon miesääni kuiski ja sulki sitten puhelimen ennen kuin Desiree ehti sanoa sen enempää.                                                                      

Desiree ei antanut aamuisen pahoinvointinsa haitata vaan suuntasi illalla keskuspuistoon jossa iloiset kaupunkilaiset juhlivat vuotuista kesäriehaa. Desireetä hiukan jännitti kun hän mietti mitä olisi vastassa, kenties Vita oli lähettänyt jonkun vainoamaan häntä.

Desiree ei ehtinyt pohtia asiaa sen pidemälle kun häntä jo hyökkäsi kättelemään ihan tavallisennäköinen mies. Miehessä tuoksui tupakka, ja hän puhui karhealla äänellä, mutta ei vaikuttanut mitenkään vaaralliselta.

"Olen Xander Clavell." mies esitteli itsensä. "Olen kuullut sinusta paljon hyvää, Desiree."   

"Niinkö?" Desiree kysyi ihmetystä äänessään. Hänestä kun lähinnä tuntui että Nickin jälkeen hän oli kerännyt melkoisen kasan vihamiehiä.       

"Tiedän mitä tapahtui miehellesi Nick Altolle." Xander kuiskasi.

"Et todellakaan tiedä. Minä en ole mikään väkivaltainen hullu!" Desiree meuhkasi, niin että hänen äänensä murtui. Miten oli mahdollista että hän, jonka ei koskaan pitänyt jäädä kiinni saikin jo nyt ensimmäiset epäilijät peräänsä.

Xander naureskeli. "Kyllä rikollinen aina rikollisen tuntee. Minä tarjoan sinulle töitä. Sunset Valleyn väki on liian kunnollista, rikollisuus on katoava luonnonvara." Xander selitti.

"Minäkö rikollinen ? Ryhtyisin työskentelemään jossain paikallisessa rikollisliigassa? Kiitos vaan mutta elän oikein hyvin mieheni perintörahoilla." Desiree vikisi.

"Desiree hyvä, tämä ei ole sellainen työtarjous josta voi kieltäytyä. Käyt ilmoittautumassa listoille jo tänä yönä." Xander sanoi nyt painokkaammin.

Ja sinä yönä Desiree todella saapui tukikohtaan jonka sijainnin Xander oli hänelle neuvonut. Vanha tehdasmainen rakennus keskellä ei mitään. Täydellinen paikka punoa salaisia juonia vain sisäpiirin kesken. Ei silminnäkijöitä, ei todistajia. Kukaan ei osannut tänne tulla paitsi jos oli itse rikollinen. Aivan niin kuin Desiree. Rikollinen. Sana vihlaisi korvia ja tuntui oudolta suussa.

Rikollispäämajakeikkansa jälkeen ja kotiin saavuttuaan Desiree yritti kiskoa punaista pitsiyöpaitaansa päälleen, mutta kun se joka kerta jumitti vatsan kohdalla hän päätyi kaivamaan jonkin vanhan rievun päälleen. Desireen päässä risteili sakeanaan ajatuksia. Aamupahoinvointi, tiukaksi jäänyt yöpäaita. Kauhu paistoi Desireen kasvoilta kun hän kömpi vuoteeseensa ajatellen että aamulla heräisi kuin painajaisesta.

Mutta ei aamu mitään muuttanut. Päin vaistoin; päivänvalossa Desiree kykeni näkemään kaiken selkeästi. Raskaustesti vahvisti asian. Hän odotti esikoistaan. Desiree hautasi kasvot käsiinsä. Hän ei voinut uskoa että kantoi sisällään pikku-Nickia. Se lapsi tulisi aina muistuttamaan häntä siitä ihmisestä jonka hän oli kirjaimellisesti kuvitellut hukuttavansa elämästään. Nyt tuntui kuin Nickin ruumis vain pulpahtasi pintaan.

Heti sinä päivänä Desiree matkasi kaupungin kirjastoon. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä lähinnä ruutukammonsa vuoksi. Kirjasto on äärimmäisen harhaanjohtava nimi kun kyseessä on paikka jossa on myös kymmenkunta tietokonetta. Desiree kuitenkin kaivoi hyllystä raskautta käsittelevän kirjan. Jokaisessa lauseessa tunnuttiin hehkuttavan kuinka iloinen ja ihmeellinen asia raskaus oli, mutta lopulta Desiree löysi myös toruvaan sävyyn kirjoitetun kappaleen raskaudenkeskeyttämisestä. Abortti olisi mahdollinen raskausviikoon 12 mennessä.

Huojentunein mielin Desiree suuntasikin seuraavaksi haukkaamaan hiukan raitista ilmaa puistossa, minne olikin jo saapunut syysrieha.

Raskausuutiset olivat jotakin reittiä pitkin kiirineet ja tavoittaneet myös uteliaiden naapurien korvat. Puistossa Desireetä odottikin Vita Alto, joka suorastaan kiehui raivosta.

"Sinä petturi ! Kuinka edes kehtaat ? Ensin viet minulta miehen ja sitten vielä hankkiudut raskaaksi hänelle. Nickillä oli jo tytär minun kanssani, ei hän olisi sinua ja sinun lapsiasi kaivannut !" Vita raivosi.           

Desireekin raivostui kun Vita kävi päälle heti kättelyssä.

"Kuinka sinä itse kehtaat tulla vauhkoamaan minulle ? Minulle, jonka mies on juuri kuollut ? Minulle, joka odottaa minun ja Nickin yhteistä lasta ihan yksin ? Hiukan hienotunteisuutta !" Desiree parkui. Hän nautti saadessaan dramatisoida tilannetta niin että Vitakin hätkähti.                                           

Ja niin Vita ottikin aivan toisenlaisen äänensävyn.

"Olen pahoillani, Desiree. Otin heti alussa hiukan väärän lähestymistavan. Minulla oli kuitenkin alunperin asiaakin. Nick kuitenkin oli minun mieheni, ennen kuin hän haksahti sinuun, joten käytännössä se on myös minun lapseni. Ja minä nyt satun olemaan jo yhden lapsen kasvattanut, aloilleen asettunut ja huomattavasti paremmassa taloudellisessa tilassa kuin sinä, joten aionkin adoptoida lapsen jonka synnytät." Vita sanoi täysin tosissaan.

Desiree haukkoi henkeään. Vitahan oli ihan sekaisin.

"Minäkö luovuttaisin lapseni sinulle ? Tarkoitatko että kantaisin sitä nilviäistä ensin yhdeksän kuukautta sisälläni ja sitten antaisin sen sinulle ? Kuule Vita, olet pahasti väärässä. Sinä et adoptoi tätä lasta, koska se ei tule koskaan syntymäänkään. Minä teen abortin !" Desiree huusi.

Desiree näki kuinka Vitan rauhallisempi sävy hiipui pois, hänen kasvoilleen kovettui selittämätön ilme.

"Kuulehan, Desiree. Minä en kysynyt haluatko antaa sen lapsen adoptoitavaksi minulle. Minä sanoin adoptoivani sen lapsen jokatapauksessa. Sinä olet romuttanut minun koko elämäni, vienyt minulta ihan kaiken. Tämä lapsi on vähintä mitä minä ansaitsen. Ja jos sinä päätät tappaa sen lapsen, niin minä tapan sinut ! Minulla ei ole enää mitään menetettävää." Vita saneli kylmästi.

Desiree tarkkaili naisen välkehteleviä silmiä ja kiristyneitä suupieliä. Kaikesta saattoi nähdä että Vita ei vitsillään sanonut jotain tuollaista. Hän oli tosissaan. Kylmät väreet kiisivät Desireen selkää pitkin ja alistettuna hän säntäsi pois paikalta.

Desiree hipsi pettyneenä kotiinsa ja purki kiukkunsa ja ahdistuksensa hellan jynssäämiseen. Vitan kanssa käyty keskustelu oli muuttanut asian suuntaa. Desiree ei enää noin vain voisikaan marssia lääkärin puheille ja ilmoittaa haluavansa sen salamatkustajan pois sisältään. Ei voinut, jos mieli säilyttää oman henkensä.

Siivoustoimenpiteet jatkuivat vielä aamun tunteihin saakka. Desiree oli valvonut koko yön. Vuoroin pyörinyt sängyssään kuin mikäkin väkkärä ja vuoroin heittänyt lapsenomaisia itkupotkuraivareita maailmalle. Miten hänelle kävi näin ? Desiree oli suunnitellut että hän abortoisi lapsen ja karkaisi maasta, mutta pienen budjetoinnin jälkeen hän huomasi ettei hänellä olisi ollut varaa pakoilla kovin kauaa joten hän olisi pian joutunut palaamaan Sunset Valleyhin tapettavaksi. Desiree oli myös pohtinut tappavansa Vitan ennen kuin Vita tappaisi hänet, mutta toisaalta ehkä olisi herättänyt epäilyksiä kun kaksi Altoa kuolee niin lyhyessä ajassa ja vieläpä jokseenkin hämärissä olosuhteissa.

Päivät kuluivat, vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi. Desireen vatsa kasvoi samassa tahdissa. Pian se olikin jo niin iso, että abortti ei enää olisi ollut edes mahdollinen. Synnytys lähestyi pelottavan nopeasti eikä Desiree ollut keksinyt keinoa jolla päästä kuin piski veräjästä. Desireen pieni puutarha oli ainoa joka toi hänelle lohtua ja eräänä päivänä puutarhaa hoitaessaan Desiree keksi suunnitelman.

Vielä samana yönä Desiree lähti matkaan. Sunset Valleyn öiset kadut olivat autioita ja viileä syysilma henkäili Desireen iholle, mutta hän vain hymyili.

Ja Desiree saapui määränpäähänsä. Se ei ollut sama allas minne eräs toinen oli vastikään uponnut, mutta toisaalta Desiree ei halunnutkaan jakaa samaa leposijaa Nickin kanssa. Hän haistoi ilmaa; yön raikkaus ja kloorivesi. Sitten Desiree tuijotteli tähtitaivasta. Hän tiesi että vedessä kelluessaan tuo tähtitaivas tulisi olemaan viimeinen asia jonka hän näkisi; kuinka se hiljalleen lipuisi kauemmas, tai sitten Desiree vain painuisi syvemmälle. Desiree oli ylpeä nerokkuudestaan, näin Vita ei saisi häntä eikä lasta. Hän hymyili ja astui altaan reunalle...

Uima-allasteema jatkuu, hehheh. Mutta älkää pelätkö, koko tarina ei tule olemaan yhtä uima-allasseikkailua. 

Miten käy Desireen ja lapsen ? Syntyykö lapsi ensi osassa ja onko se mahdollisesti tyttö vai poika ? Nuo ja pari muuta juttua selviävät ensi osassa !           

Kommentoida saa ! :)

Tämä tässä on Desiree Tourette, Touretten suvun kantaäiti. Desireen kohdalla pätee yksi lausahdus; "Ulkonäkö pettää." Desiree ei nimittäin ole mikään kiltti naapurintyttö vaikka siltä vahvasti näyttääkin. Tarinan edetessä tullaankin seuraamaan Desireen tempauksia. Luonteeltaan Desiree on tähtiainesta, epäonninen, ruutukammo, virtuoosi ja herkkäuninen.

Ja tämä on se kaikki mitä Desiree pienellä omaisuudellaan sai rakennettua. Yhden simin asumukseksi talo kuitenkin on varsin soma ja käytännöllinen. Ruutukammostaan huolimatta Desiree hankki myös pienen television, saattoihan hän esimerkiksi saada vieraita jotka eivät voisi pahoin ruudun kelmeässä valossa.

Ja nyt kun perusasiat on selvitetty, on aika siirtyä itse tarinan pariin:

Desiree saapui naapurustoon, Sunset Valleyhin varhain aamulla, joten kaupungilla ei vielä liikkunut ketään. Niinpä Desiree virtuoosina jäikin mielellään yksikseen soittelemaan kitaraansa.

Kauan ei Desireen kuitenkaan tarvinnut yksin olla, sillä viereisen talon pihasta häntä tarkasteli hänenikäisensä vaaleaverikkö nainen. Kun naisen vilkuilusta ei tullut loppua, Desiree päätti lähteä tervehtimään naista, matka kun ei ainakaan ollut pitkä. Naiset esiteltyään itsensä Jamie Jolinaksi löysivät heti yhteisen sävelen - he olivat molemmat virtuooseja ja kiinnostuneita musiikista.

Ei mennyt aikaakaan kun nuo naiset jo ystävystyivät. Desiree ei tuntenut uudesta kaupungista ketään, joten hän oli varsin mielissään saadessaan heti ensimmäisen ystävän.

Desiree uskaltautui kertomaan Jamielle myös unelmistaan, joista ei yleensä pahemmin avautunut. Hän halusi mainetta, kunniaa ja rahaa, mutta ei koskaan tehdä työtä sen eteen. Toisin kuin muut, Jamie ei suinkaan nauranut Desireen fantasialle vaan osasi jopa kertoa mistä Desiree löytäisi Sunset Valleyn rikkaat miehet, joiden varjolla voisi siipeillä ylelliseen elämään.

Desiree saikin osoitteen ja saapuessaan paikalle hän tajusi ettei Jamie turhaan rikkauksista höpissyt. Tämä kartano oli kyllä todellakin sen näköinen, että ei täällä mikään ihan tyhjätasku voinut asustella.

Talossa sisällä odottelikin kalliiseen turkikseen pukeutunut nainen nimeltään Vita Alto. Desiree saattoi haistaa kalliin parfyymin joka leijaili sekä Vitassa että koko talossa. Vita kertoi heti alkuunsa että hänellä on aviomies Nick ja tämä tieto saikin Desireen lepertelemään Vitalle siirappisimmalla äänellään jonka vain suinkin omisti. Vitalla ei muita korkeamman asemansa vuoksi tainnut juuri olla ystäviä joten hän takertuikin tiukasti mukavan Desireen kaulaan.

Rikkailla on kiireinen elämä. Vitan mies ei koko iltana suvainnut ilmestyä paikalle joten Desiree päättikin siirtyä seuraavaan taloon, joka sekin näytti kohtalaisen pramealta.

Talo oli melkoinen pettymys, sillä oven tuli avaamaan pieni poika, joka oli kaikenlisäksi yksin kotona. Poika olisi toivonut Desireen pelaavan kanssaan lautapelejä, mutta Desiree hakeutui vain jääkaapille. Maineeseen kohoaminen oli uuvuttavaa touhua.

Ja koko pitkän päivän päätteeksi Desiree löysi kotiinsa ja vetäytyi lopulta omaan sänkyynsä nukkumaan.

Seuraavana aamuna Desiree päätti valmistaa ruokaa peräti itse, eikä kähveltää sitä rikkaiden naapurien jääkaapeista. Vohvelit oli toistaiseksi ainoa resepti jonka Desiree osasi ja niinpä hän päättikin käyttää sitä.

Vaan eipä osannut sitäkään. Vohvelit ruskistuivat uunissa kun yhtäkkiä koko keittiö leimahti liekkeihin. Desiree olikin epäonnisena tuntenut heti herätessään että tänä päivänä olisi kannattanut vain pysyä koko päivä sängyssä turvassa.

Hätänumeroon soittamisesta huolimatta palokunta ei koskaan saapunut paikalle. Desiree katseli aikansa kuinka huonekalu toisensa jälkeen paloi poroksi kunnes päätti itse tarttua vaahtosammuttimeen.

Ja lopultahan se tulipalo sitten sammui. Desireellä ei ollut aikomustakaan kokeilla onneaan toista kertaa ja niinpä hän kaivoikin jääkaapista mukavan viileää jogurttia. Se ei ainakaan voinut syttyä tuleen.

Aamiaista syötyään Desiree jatkoi siitä mihin eilen jäi. Kaupungin laitamilla näitä kartanoita riitti. Desiree päätyikin kolkuttelemaan tämännäköisen talon ovea toivoen että portaita alas suorastaan putoaisi joku rikas mies hänen käsivarsilleen.

Oven kuitenkin avasi jonkin verran Desireetä vanhempi nainen, Elviira Kurjenkaula. Hän asui yksin ja vaikutti myös siltä. Nainen hymyili anelevasti. Hän todella toivoi että Desiree jäisi vaikka teelle tai muuten vaan rupattelemaan, vaikka täysin tuntematon tyttö kyseessä olikin. Desiree kuitenkin havaitsi ettei Elviiralla ollut hänelle mitään annettavaa ja jatkoi matkaansa.

Desiree oli kovasti miestä vailla ja päätyikin uudelleen Vita Alton luokse toivoen että Nick olisi tällä kertaa paikalla myös. Desireetä ei kiinnostanut pätkän vertaa miten Vitan upea elämä luhistuisi jos Desiree päättäisikin anastaa tältä miehen sekä miehen mukana tietenkin omaisuuden.

Ja Nickhän oli paikalla. Desiree syöksyi heti paikalla miehen kimppuun. Nick ei ollut komea, ei nuori, päin vastoin; hän oli hiukan ylipainoinen, reilusti Vitaa vanhempi, ohimoilta harmaantuva, koukkunokkainen äijänkäppänä. Desiree koki ymmärtävänsä, että ehkä Vitakaan ei Nickiä rakkaudesta katsellut...

Nick herrasmiehenä tarjosi Desireelle illalista modernissa keittiössään. Samalla kaksikko rupatteli niitä näitä ja Desireelle selvisi että Nick oli auttamattomasti uimataidoton. Ehkä rikkaiden ei tarvinnut osata uida, kun ainoa mitä he tekivät oli kahlaaminen rahoissa. Joka tapauksessa Desiree piti tuosta tiedosta...

Illan hämärtyessä Desiree hipsi jälleen omaan kotiinsa. He olivat lähentyneet Nickin kanssa täysin tuntemattomista hyviksi ystäviksi yhden illan aikana. Desiree ei voinut kuin odottaa valoisaa tulevaisuutta.

Desiree heräsi jo aikaisin aamulla pirteänä kuin peipponen ja päättikin käyttää ylimääräisen energiansa siemenien istuttamiseen. Joka naisella oli Sunset Valleyssa oma puutarha ja Desire halusi myös kokeilla siipiään tällä alalla. Hän aloitti helposta ja istutti aluksi vain tomattia ja salaattia.

Siinä missä puutarhanhoito oli Desireen mielestä lasten leikkiä, eivät vohvelit vieläkään ottaneet onnistuakseen. Ne savusivat ja haisivat minkä kerkesivät, mutta ainakaan talo ei tällä kertaa syttynyt tuleen.

Syötyään hirveitä vohveleitaan Desiree soitti Jamielle ja kertoi kuulumisiaan. Voi kyllä, Desiree soitti hänelle vaikka olisi voinut kävellä muutaman askeleen ja nähdä Jamien ihan kasvokkain. Naiset kuitenkin rupattelivat monta tuntia. Desiree oli hyväksikäyttänyt monia ihmisiä, Vita mukaanlukien, esittämällä heidän ystäviään, mutta Desireen ja Jamien ystävyys oli todella aitoa. Kun heidän puhelunsa sitten viimein päättyi, Desiree soitti vielä Nickille ja pyysi häntä kylään. Tänä iltana he ottaisivat seuraavan askeleen.

Ennen Nickin saapumista Desiree laittautui peilin edessä hyvä tovin ja tulikin siihen tulokseen että näytti varsin puoleensavetävältä sinä iltana.

Nick saapui ja Desiree syöksyi samantien halamaan miestä. Aluksi he naureskelivat ja nauttivat toisistaan kuin ystävät...

...Kunnes Desiree päätti rikkoa jään ja kun Nick ei vastustellut hänen kaulailuaan, Desiree hyökkäsi suutelemaan mieheltä melkeinpä jalat alta.

Eikä Nick vastustellut tätäkään vaan kiskaisi Desireen vielä lähemmäs itseään. Nickillä oli jo huomattavasti nuorempi vaimo mutta ilmeisesti häntä ei sitäkin nuorempi nainen ainakaan haitannut.

"Voi Desiree rakkaani, kuinka onnelliseksi sinä minut teetkään. Vita ei ole enää vuosiin rakastanut minua noin." Nick leperteli ja tuijotteli syvälle Desireen silmiin. Desiree ei lainkaan ihmetelyt miksi Vita ei rakastanut Nickiä ja tunsi jopa jonkinlaista sielunsisaruutta sen naisen kanssa, kunnes muisti päämääränsä ja vakavoitui.

"Siksi haluankin kysyä sinulta jotain." Desiree sanoi ja yritti tulkita miehen kivettyneitä kasvoja.

"En ole koskaan elämässäni tavannut ketään niin kuin sinä. Minusta tuntuu että olisimme täydellinen pari, sinä ja minä. Ja jos avioliittosi Vitan kanssa on jo vuosia ollut väljähtänyt eikö olisi aika jättää hänet ja ryhtyä uuteen suhteeseen? Minun kanssani." Desiree maanitteli. Hän tiesi miten hänen koiranpentuilmeensä vetoaisi mieheen.

Mutta ei vedonnutkaan. Nick vain levitteli käsiään ja totesi että hän ei voinut hypätä kenen tahansa yhden illan jutun kelkkaan, kun vaimokin oli. Mutta Desiree oli heti ajan tasalla ja otti kovemmat aseet käyttöön.

"Jos en olisikaan mikä tahansa yhden illan juttu. Mitä jos minä olisin sinun uusi vaimosi?" Desiree sanoi ja polvistui Nickin eteen. Nyt oli sellainen kala koukussa että irti ei saisi päästää vaikka mikä olisi ja olihan avioliitto joka tapauksessa ollut edessä jos Desiree ylipäätään mieli Nickin periä.

Enää Nick ei voinut kieltäytyä vaan rupesi hyppimään ja pomppimaan kuin mikäkin kaniini.

"Tottakai! Tottakai, rakkaani! Mennään naimisiin, jätetään Vita!" Nick huusi ja antoi tyytyväisenä myhäilevän Desireen pujottaa sormuksen paksuun sormeensa.

Pariskunta vietti normaalia aviopariarkea vain muutaman päivän kunnes Desiree päätti viedä "rakkaansa" treffeille. Paikaksi valikoitui maauimala ja ajankohdaksi kaunis yö. Desiree ja Nick seisoskelivat altaan reunalla, kulkivat käsi kädessä ja katselivat toisiaan tähtitaivaan valossa.

"Vaikka ympärilläni on pelkkää vettä, niin sinun kanssasi rakas, en pelkää." Nick tunnusti.

Kuitenkin pelolle olisi ollut aihetta sillä pian Nick huomasikin olevansa altaassa. Pakokauhu valtasi Nickin. Eihän hän osannut uida.

"Desiree, rakkaani, ole kiltti auta minut pois täältä!" Nick huusi suorastaan sydäntä särkevästi.

Mutta Desiree oli hävinnyt jäljettömiin, jättänyt Nickin altaaseen räpiköimään. Ja nick todella räpiköi, henkensä hädässä. Ennen kuin Nick hörppäsi runsaasti vettä ja hänen silmissään alkoi sumentua hänen viimeinen muistonsa oli kuinka Desireen turvallinen käsi töytäisikin hänet altaaseen ja hän kuuli vaimonsa hädän parahduksen. Miksi tuo nainen ei nyt auttanut häntä vaikka olikin kiljaissut hädissään uimataidottoman miehensä pudotessa altaaseen?

Ja sitten Nick vajosi veden alle. Lopullisesti.

Veden pinta oli tyyntynyt. Avun huudot olivat hiljenneet. Aamulla joku löytäisi altaasta hukkuneen miehen. Kaikki toteaisivat että mieshän oli ollut uimataidoton, todennäköisesti siis tehnyt itsemurhan. Miksi muuten uimataidoton hyppäisi altaaseen joka on täynnä vettä? Kukaan ei yhdistäisi Desireen edes olleen paikalla tuona yönä.

"Voi, Nick raukkaa, naiseen ei pidä koskaan luottaa." Desiree totesi kylmänrauhallisesti ja hipsi pois paikalta.

Ensmmäinen osa uunista ulos !! Tässä nyt tapahtui aika paljon lyhyessä ajassa, mutta yritin välttää sellaisesta ensimmäisen osan tylsyysefektiä. Seuraavissa osissakin tapahtuu mutta ei ehkä ihan niin nopealla temmolla. Mitäs sanotte ? Toivoisin että edes muutama löytäisi tämän ja ehkä kommentoisi ennen kuin julkaisen mitään uutta kun en viitsisi tyhjille seinille huudella.